HORNA LYRICS

1. Avaus / Kun Lyömme Jumalan Kodin Liekkeihin

Kun lyömme Jumalan kodin liekkeihin roihuaa hyvyys tuhkaksi tulessa.
Merkki Jumalan, kuten myös teidän uskonne, kuolemasta.
Mielenne on tyhjä, täynnä tuhkaa.
Kristus on poissa.
Raiskaamme Neitsyt Marian, seivästämme Äitinne tulenhehkuisin siemenin.
Kylvämme häneen kuoleman joka on yllenne syntyvä.
Teemme maan allanne hedelmättömäksi, kylmää hohkaavaksi ja mustaksi.
Katsokaa, liekit lyövät taivaalle, kansanne Isä mädäntyy autioon paratiisiinsa.
Tappakaa itsenne!
Me tuomme teille ikuisen kuoleman, me tuomme teille lopun.
Teitä ei kukaan tule ikinä kaipaamaan.
Te olette pian poissa, ikuisesti.
Uljaan pohjoisen mahdin murskaamina.

2. Hiidentorni Huokui Usvansa

Kolmesta kolme vaelsi sinne minne Hiidentorni huokui usvansa.
Kolmesta kolme vaelsi sinne miekkansa mustana huokuen, kuin tuuli joka ei koskaan uhkunut,
mutta antoi alun lukemattomille myrskyille.
He tulisivat olemaan muistetut, he kolme jotka Hänen liekistään olivat iäti.
Hiidentorni huokui usvansa, synkän hunnun ylle Hornanmaan.
Kolmesta kolme vaelsi sinne missä kotonsa oli ja jonka he aina näkivät,
sinne minne Hänen silmänsä näki, mistä Hänen liekkinsä oli heihin syttynyt.
Kuninkaat. He kolme jotka olivat iäti.
Peikkoina, karhuina, susina ja hiisinä.
...Hänen liekistään.

3. Ikuisesti, Kalpeina Kuoleman Muistoina

Yön vaelluksella läpi hämärämetsäin tuuli kylmyyden ja talven myrskyää yli meidän
jotka ratsastaen tulivat murskaamaan elämän ilossa ja valossa.
He, jotka ovat kuolemattomia.
Ikuiseen elämään suotuja kuten mekin, yksi synkkä myrsky Hänen liekistään.
Me olemme Hänen pahuutensa sieluja, musta viikate niittäen elämän ilossa ja valossa.
Kuin kylmyys ja talvi yli Suomen, me saavuimme pois menneestä,
ajasta jonne meidän on kaipuu sillä sieltä sikiää ikuinen kuolema, tuhansien vuosien kunnian auer.
Meidän valtakuntamme...
Me palaamme hallitsemaan korkeimmalla ja suurimmalla mahdilla, Hänen poikinaan, kuninkaina.
Pohjolan istuimilla.
Te, kuolemaan kahlitut joiden joukossa kerran kuljimme.
Teidän verenne on virtaava!
Heikon rotunne häpäisemille maille nousee tuli, Hänen liekkinsä mustana roihuten.
Liekit nielevät kotinne, elämänkylistä tuhkakyliä...
Me ratsastamme yli Kuolemananne.
Tuomiopäivän monumentteina ruumiinne, luina tuhkan mustaamina,
ovat kunnian muistoja vuosituhansia kylmässä, talven tuulissa valittaen keihäiden painona.
Me katsomme oli mennessämme, yli korpitantereiden ratsastuksen, polkuja joita Kuolemanne koristaa,
polkuja joita nyt vain suru kulkee muistojemme ilossa.
Niiden varsille elämänhyljänneet luunne ovat kerätyt.
Ikuisesti, kalpeina kuoleman muistoina.

4. Tappakaa Kristus!

Syljen sinun kasvoillesi!
Ne mädäntykööt!
Murskaan sydämesi!
Ja kaiken ilon jonka sydämessäsi säilytät!
Murskaan toivon ja uskon joka sinussa on!
Kuule, sinä kuolet nyt!
Aikasi on ohi!
Nauran sinulle ja Isällesi!
Nauran heikolle kansallesi!
Sinä kuolet nyt!
Tarinasi on saava päätöksensä!
Niin kauan odotin tätä hetkeä, nyt on riemuni suurimmillaan!
Sinä kuolit nyt!
Kiedoin elämäsi kuoleman vyyhdein ja tukahdutin sen nauraen!
Sinä, Kristus, olet nyt kuollut!

5. Sanoista... Pimeyteen

Kristitty lapsi!
Anna elämäsi minulle!
Jätä Jumalan tahraama ruumiisi, unohda ilo ja elämä!
Riistä henkesi, tapa itsesi!
Samalla surmaat Jumalan ja hänen löyhkäävän henkensä sinussa!
Surmaa kuolevainen ruumiisi, älä anna sen enää henkiä elämää!
Tule luoksemme, tule Pimeyteen!
Minä en lupaa sinulle valheita, jätä harhaanjohtaja,
hän joka kantaa kruunua tappuroiden muttei ikinä tule kuninkaaksi!
Tiedä tämä, kun kätesi vie sinut kuolemaan olet jo lunastanut itsellesi herruuden!
Sinulle on valtaistuin vierelläni, hallitse kanssani!
Ikuisuus on myös sinulle, lapsi, riistä henkesi!
Tule vahvana rinnalleni, tule loistoon sillä Kuolemassa on kaikki todellinen voima.

6. Hänen Synkkä Myrskynsä

Susiyössä saavumme talven mustin siivin kuolema tykönämme, vanhana ja pelättynä,
sillä kaikki mahti on Kuolemassa.
Murheiden, häpäisyn miekkana, myrskynä Tuomiopäivän ratsastamme synkkänä.
Me tuomme lopun sodan, me tuomme Varjon...
Nimeä meille ei ole annettu, sillä siihen sopivat sanat on unohdettu, ajan tomun hautaamana.
Olemme se kaikki mitä pelko, se kaikki mitä viha ja se kaikki mitä tuho sisällään pitää.
Meidät on ennustettu, Antikristus-Armageddon-Tuomiopäivä-Lopunsota, kirjoissa
jotka on heikkojen mielien kautta kirjoitettu Kristuksesta valheina sikinneinä sanoina, pelolla puettuina.
Todella, me olemme kuolema joka teille on määrätty, sotana joka päättää kaiken elämän,
sotana joka tuo Pimeyden ja sotana joka on siis Kuolemanne.
Niin on määrätty...
Niin on oleva...
Uuden ajan järjestys, Saatanan valtakunta.

7. Hornanväki

Ja niin tulimme ratsastaen loppu muassamme, tulimme kera Tuskan, Nälän, kera Kuoleman.
Ja ylle maan piirtyivät kylmyys, valottomuus ja haihtuva elämä.
Teidän aikanne on ohi.
Meidän on alussa ja niin on aina oleva.
Teidän loppunne tulee aina uudelleen, teidän on ikuinen kuolema.
Me vihaamme teitä, teidän uskoamme!
Poljemme teidät maahan, murskaamme heikon rotunne!
Niin on aina oleva.
Me poltamme Isänne kirkot.
Poltamme ne maan tasalle.
Hävitämme kristityn "vitsauksen" lopullisesti.
Ja katsomme menneeseen, nautimme tuskanne, nautimme kristityn kuoleman,
nautimme liekkien turman, kaikki loppunne kauheudet, kaikki ilomme, uudelleen.

8. Sinulle, Mätänevä Jehova

Viimeisen taistelun olemme käyvä kuoleman myrskyssä...
Me murskaamme kristityn elämän, katsomme mätänevän Jehovan itkevän tuhat haavaa ruumiissaan!
Tuhat haavaa tuhannesta naulasta, myrkyn mustaamasta, kuolemalla tahratusta.
Nauramme, katsomme kansanne hukkuvan mätäiseen kyynelmereen.
Jehovan sokeista silmistä (virranneeseen)!
Yhä he seuraavat sinua, Jehova!
Olkoon niin, tappurakruunun kantaja!
Kulkekoot he perässäsi ikuiseen kuolemaan!
Kulkekoon heikko kansa valheellisuuden tahraamaa polkuasi!
He mätänevät laillasi, yksi jälkeen yhden, kaatuen, hajoten pirstaleiksi löyhkäävää saastaa!
Poloiset kristityt, me tapamme teidät, vaikka joukkonne onkin valtava!
Olette niin paljon heikompia, Jehovan mädännäisyyden raatelemia...

9. Örkkivuorilla

Kristityn kuoleman myrsky...
Ratsut Hänen liekkinsä varjoista allamme lyömme
Helmiportin Palvelijat tuhkanmustasta raudasta
taotuilla miekoillamme, Hävittäjän ikivihan siunaamilla.
Helmiportin Papiston me saatamme haudan puoleen
Kuoleman Ikuisuuden Varjojen opeilla,
julma isku heidän kauloilleen...
örkkivuorilta.
Kävimme polkuja Vuortenkansan,
unohdettuja reittejä kivien ja kallion saloissa.
örkkivuorilta.
Yhä käy virtana Saatanan mahdin
kauas silmien katseen rajoilta legioonamme.
Hiidet susilla ratsastaen, vuorten petojen muassa
- peikot julmakatseiset. Tappakaa kristityt!
Sotahuutomme.
Yhä uudelleen kaikuu tuhatkertaisena yli siintävien laaksojen.
Tappakaa kristityt ! - Viha mielissämme...
Tappakaa kristityt ! - ...synkänmustissa...
Tappakaa kristityt ! - ...ilman elämää...
Tappakaa kristityt ! - ...ilman valoa.

10. Imperial Devastation

Feeble fools, unaware of the terror soon to come.
After what is still awaiting, no light will ever be here.
Only the stones remember the battles that have been clashed
on these moors and fields, as thousand of years ago
the soil drank blood of those unwilling to serve.
Still at night I can hear their screams when they fought for glory and might.
Steel was bent, and bones were crushed, and still the spirit of war is here.
They knew not, that once more a battle so great, so hateful
would be fought upon these barren landscapes, in honour to those who died.
For there are (also) creatures hidden in the (very) darkest places
of this realm, like the demons (hiding) under the (dark) mountains,
and the beasts, waiting to be unleashed from their graves guarded by spirits.
These secrets have yet remained in whispers and in tales, but as it has been told.
Aeons ago.
These creatures, side by side with the legions of darkness,
on a moment seen by the unknown oracles, will emerge to rise
the mighty empire of darkness, the supreme imperial reign of evil.
I know not if I shall be here when the Armageddon is to come,
but this axe of war in my hand symbolises that I am ready for war.

11. Sword Of Darkness

I have bestowed pains in lucid and timeless graveyard harbours by my own sea.
One stone was cast in it's glass waves...
Disharmony, infection.
I sighed a storm that drowned them.
Bare a foot upon my shore illumination.
Tombstones...
In the calm of the water.
Shine of unholy options, mirrored by wintermoon.
Choose and I may not...
Bare a hand upon my shore illumination.
Darkness.
Life is not the answer.
The hands are rotten.
Fool's reflection, vanish now.
I am still the disintegrator.
Lucid ultimate pain, dissolver.
In the years of brightness
until my hateful victory
the garden grew...
Withered thoughts and vivid words.
Vanish now.
I have cast the firemist
for those in truth
shan't bare the illness.
We are of His flame.
... The Revelation.

12. White Aura Buried In Ashes

Burn, aura blessed in white kingdom whereby angels flied.
From thy fall we drink, a light buried now in ashes, benighted.
Be them farewelled with an strike of axe
for in them lurks the christian hoax
from times bygone, (still we had) forgotten how lacks
their morals which now brokes.
Burn, home made for him
whom no longer dwell therein
where angels flied, where angels rejoiced.
There where the light was raped...
By darkness.

13. Sormus Ja Silmä

Varjon vihat, Valon surma, sanoina yhteen saatettiin, puettiin kuuteen ja yhteen.
Sormus. Varjon salat, Valon kuolema, tekoina yhteen liitettiin, saatettiin yhden tykö.
Sormus ja Silmä.
Oikea silmä? Poissa, vasemman surunkelmeydessä,
haudattu ikuisesti horisontin taa.
Nyt kun aurinko loistaa poissa, Jumala tapetaan.
Kahdentoista kaatuminen Varjon mahdille,
merkki Hornan noususta ! Kaikkivoipa Pimeys
Kuun kasvoilta yllemme lankeaa,
rakkauden lämmön jäänä saamme pirstoa.
Ei elämää ihmiselle, ei iloa heille jotka Häneen luottivat.
Kuolema.

14. Pimeys Yllä Pyhän Maan

15. Verikammari

Verikammariin on koottu osa mennyttä,
Osa taidetta ja osa silkkaa roskaa.
Yhteinen piirre on aina ollut kaikilla,
Elävästä on tehty täällä kuollutta.

Olen keräilijä, kenties hieman liikaakin,
Mutten koskaan ole kiinnostunut ajasta,
Mietin aina kuinka paljon joku on kärsinyt
Jollen itse häntä hautaan raahannut.

Verikammariin on kuollut moni kristitty,
Vaikka kyse on ollut ihmisistä yleensä.
Kuten näytelmässä Faustkin antoi sielunsa,
Annoin itsekin sen sarvikruunulle.

Olen kirjailija, kenties liikaa tuumaillut,
Mutten koskaan ole kiinnostunut rajoista.
Mietin aina kuinka paljon joskus kirjoitin
Sillä väreistä on loisto haalennut.
Verikammariin on koottu moni kohtalo,
Ajanhuoneen nurkkiin jäänyt maatumaan
Vaikka tyhjyydessä olen aina hallinnut.
Myrkynvihreää ja rikkonaista mustaa.

16. Ghash Inras

Ghash inras...

Blograugz fund
Na dagulkaur dig.
Ghash inras
Afar bolvag roth.

Hungrod, hungrod hu-na.
Vatog, vatog hu-na

Haldup, kapul og dagri
Hungrod ta-hum.
Zahuv na mos
Bri-sahat laga.
Raugz og zau
Vesall draut,
Dagulkaur nagithas.
Nagraufom, zajar!

Kaushtar...

17. Perimä Vihassa Ja Verikostossa

...Jo kauan ovat olleet poissa metsistä
Huudot kuolevan kristityn ihmisen.
Miekan aika on viety lakeihin ja rakkauteen,
Kirkon oppeihin ja uskoon Jeesukseen.

...Jo kauan poissa kristittyjen painajaisista,
Vaikka elävänä yhä kauhukuvissa.
Me tuomme Miekan julman ajan takaisin,
Kosto perimämme huutaa kirjaimin,

Sanoin, verellänne
Muistiin kirjatun
Jeesuksen ja Jumalan
Hautaan kerran kaivettuun.

Yhdessä kaiken ihmisyyden Luojan ja "kuninkaan"
Ja enkelimäisten kasvojen,
Armonne puhtaudessa,
Kaikki Jumalan luoma kohtaa Kuolemansa.
Yhdessä samaan hautaan,
Kaikki Jeesuksen rakkaudesta.
Viha on sääliänne puhtaampaa.

Vaikka itse en tästä taistelusta jäisikään
Sieluni on silti voittanut ja riemuitsee.
Kuuletteko, kuin tuhat kuolinhuutoa,
Vanha vereen kirjoitettu katkelma.

"...silti näillä mailla, näissä metsissä,
Vaikka Kristuksenne voittaja
On joskus voitettu,
Vastarinta nousee,
Sielumme palaavat varjoista
Saatanan liekistä roihuten... vihassa."

18. Korpin Hetki

Metsähunnun alle, tänne öiseen hämärään
Liekit ovat jälleen leimahtaneet kytemään
Kunnes Viha roihuaa ja korpin hetki lyö
Ja pimeästä Silmän alla saapuu ikiyö

Löyhkä on juurtunut syvälle haavoihin
Joita kirkon tulo repi pyhyydellään
Jokaisen askeleen painaumaan
On petos ja valhe pinttynyt
Missä pappi kulki poluillamme
Siellä mnädän katku on viipynyt
Jo liian kauan
Liian kauan

On tullut aina menneisyyden jälkeen hengittää
Rikinkatkuista ja julmaa elämää
Kun jälleen polkujemme varteen kerätään
Kristittyjen kalloja

Pian kaikki kumartavat jälleen Vuohenkuvaa
Kiivas polte yksinkertaisissa silmissään
Ja pian kaikki meitä vainonneet
Tuntevat itse murhavainun heränneen

Ja löydän yhä jotain siitä inhon paljoudesta
Jota tunnen elämää kohtaan, elämää päiväsaikaan

19. Ihmisviha

Hänen sydämensä vuotaa verta
Ja multaa jauhaa hän leipääsi
Joka tunti hän kiroaa merta
Jonka nielu säästi henkesi
Aallot hylkäsivät lahjansa jälleen
Hyljeksittyä on aika luonasi
Ystäväsi eivät tunne valheen päässeen
Yhtään kauemmaksi luotasi

Viha pitää meidät yhdessä
Halveksunnan siivillä
Käänsit katseesi jumalaan
Kristukseen puisella ristillä
Ihmisestä syntynyt "kuningas"
Oli tiesi "parempaan"
Elävä ei voita silti kuollutta
Joten pian teet seuraa valheelle

Nyt hän on kylmä
Eikä niin kauniskaan
Kasvot runneltuina
Kivitetty kuolemaan...

20. Kun Synkkä Ikuisuus Avautuu

Öinen metsä hukkuu peittyen
Hiirenhiljaa lumeen kalpeaan
Talvihuntuun surunvalkeaan
Yö synkkä yllä kaikkien

Ja päivä jokainen jää alle pimeyden
Yhtä varmasti kuin päivä eilinen
Haudassani en kaipaa kasvoja
Riippuvuutta, elämisen vaivoja

Maasta tullut, mutta maaksi tule en
Kuten kuukin öisin yksin reitillään
Sadat jäljet, aamu jäljillään
Huomeniltaan asti häviten

Hirtin ajan käsivarteen
Ajan virran törmän parteen
Ihmistuskan, ihmisyyden
Kaiken sen mitättömyyden

Kun katsot kuuta silminesi
Tiedä että katson takaisin
Tunkeutuen sydämeesi
Tuoden kauhun kyyneliin

21. Black Metal Sodomy

Nazarene, nazarene bastard child!
You were born from a whore and you
Will bleed like she before!
Sodomy, sodomy, raping you
With my horns and hellish steel,
Agony and pain to feel!

Suffering, suffering baby cries.
You may reach Gethsemane but not with
Your virginity!
Carpenter, carpenter - not your seed!
Now you know the whore she was -
Dead, defiled and bloody mass!

Sodomy, sodomy, impurity!
Hell will come without a doubt and
You will not be helping out!
Crucifix, crucifix in your ass!
Rotting, dead, defiled and gone - so
Is said so be it done!!!

22. Ordo Regnum Sathanas

Synnyin Saatanan, mestarimme sanoissa
Muinaisena, vanhana, en kuolevaisena
Tiedän kasvaneeni heikon lihan ahjossa
Josta Herran tykö nousin uutena

Ihmiset, herätkää
On teidänkin aika ymmärtää
Juuri se viisaus jota jeesus edustaa
On täysin teennäistä ja umpisokeaa

Miksi kääntäisin toisen poskeni
Kun kostonroihua ruokkii vaistoni
Ihmisen on palveltava vahvuuttaan
Ei sääliä ja heikkouttaan

Mitättömän jumalanne poluilla
On kaikilla arvoton loppunsa
Taival paratiisiin alkaa valheilla
Ja päättyy surkeaan alkuunsa

Kun viillät auki yöllä ranteesi
Voit nauraa kristukselle inhosi
Ordo Regnum Sathanas
Todellisuus ei ole jehovan







HORNA LYRICS