HORNA LYRICS

1. Piina

Pahoinvointi sisimmässään
Se vaatii vapauteen
Tuska hukkukoon virtaan
Veren ja kyynelten

Himot polttavat sydämessä
Pakkomielteet perversioihin
Rakkaus on raiskausta varten
Kynnet raapivat pöydän pintaa

Ei mitään muistoja
Ei mitään rakasta
Piinaava musta kaipuu
Ulos tästä maailmasta

Tulehdukset riuhtovat lihaa
Ei mitään muistoja, pelkkää vihaa
Vain kaipuu ulos täältä
Piinaava tietoisuus

2. Haudanvarjo

Kun päivän valo nukkui
Silmät luvatta aukesivat pimeään
Ruumis tottelematon liikkumatta
Paino ahdistuneen rinnalla
Hengitys vaivaista miltei mahdotonta
Raatojen lemu velloo ilmassa
Pahan läsnäolo löyhkää huoneessa
Askeleet hitaat lähestyvät
Kolkosti kaikuen nurkissa

Oudot varjot seinillä tanssivat
Ivallisesti nauraen rienaavat
Pelossa mykkänä makaat
Vailla kykyä huutaa
Halvaantuneena kauhun otteessa

Kuiske nariseva vanhan naisen
Kivulla katkeralla kylmästi kiukuten
Viima vihlova, hengitys haudan
Jäätäen pääsi läpi puhaltaa
Noidan kasvot ryysyiset
Akan silmät matoiset
Varjosta paljastuvat
Kuoleman kuvastavat

Riutuneet kädet kaulalle kurkottavat
Kylmät kourat lujasti kuristavat
Lopun viimeiset kyyneleet valuvat
Virtana vuolaana poskilla sinisillä
Likaisilla hampaillaan haahka syö uhriaan
Kasvoja kauhistuneita eukko puree ahneissaan
Lopuksi makean veren nauttien
Kalpean lihan kuolemasta kostuen

3. Aldebaranin Susi

Enkeleiden keskelle tyhjyys
Lankeaa eikä täyty koskaan
Hiljaisuus on paikan henki
Tässä kultaisessa salissa

Yksin etsin rajan reunaa
Veri oppaani pimeyteen
Rituaalini varjoihin johtaa
Aldebaran avautuu

Babhometin veriset sarvet
Lyövät leimansa sieluuni
Suden tajunta täyttää omani
Raadonkorjuun aika

Kun ruumiini on taas minun
Olen hurmeeseen tahrittu
Oksennan enkeleiden verta
Vuohipaimen, murhaaja

Tunnen voiman suonissani
Kutsumukseni kiehuvan raivon
Janon rajun saalistajan
Pian kuulette ulvontani

4. Unohdetut Kasvot, Unohdettu Ääni

Lumi peittää mustan maan
Jolta kylymys on riistänyt kaiken
Pelossaan ihmisparka on tullut
Tiensä päähän sen ansaiten

Hänen silmänsä valkoiset
Enää heijastava kauhua ja vihaa
Hän on nähnyt unohdetut kasvot
Mustan jumalan kirkkauden

Kuolevainen ei ymmärryksessään
Kerran langennutta kumartanut
Luuli tietävänsä mitä hän löytää
Esoteerisista kääröistä

Hänen korvansa haavoittuneet
Enää poimi eivät sanottua
Hän on kuullut unohdetun äänen
Mustan jumalan viisauden

5. Vuohenlahko

Julma messu langenneen ruhtinaan
Ehtoollinen syöpäläisten, rituaali rienaava
Seremonia seiväsmetsissä verisissä
Uumenissa varjorotkon pohjattoman

Öylätti ulosteesta siemennesteestä
Viini kuukautisverestä neitsyen

Terä välkehtii kynttilämeren loimussa
Veitsi puree lihaa itkun varjolla
Sielu hauras kohta jo hälvennyt
Haavoittuneena tuomiossa sarvien

Ruumis avoin viruu alttarilla
Sisälmykset lojuvat kylmällä kivellä
Raapumiehet apostolit saatanan
Lasta hiljennyttä hartaasti kantavat

Papit lahkon mustan surman
Seinälle vastasyntyneen nostavat
Raadon revityn ristiinnaulitsevat
Teurasjätteet uhriksi vuohipatsaan kunniaksi

6. Oi Kallis Kotimaa

Paljon on kärsitty vilua ja nälkää
Balkanin vuorilla taistellessa

Oi kallis kotimaa
Suomi sulo pohjola
ei löydy maata sen armaampaa

Poikia on haudattu Balkanin santaan
toiselle puolelle Tonavan

Oi kallis kotimaa...

Kun ruumiimme kuolee, niin sielu se jääpi
perinnöksi armahan syntymämaan

Oi kallis kotimaa...

Hurraa nyt komppania kotiamme kohti
Suomemme suloisille saloille

Oi kallis kotimaa
Suomi sulo pohjola
täällä me palvomme Saatanaa...

7. Pohjanportti

Vanha veräjä tuulessa ulvoo
Hallan purressa liitoksiaan
Vanhuudestaan puukin kertoo
Ken kuulee vaikerrustan

Portinvartija aikaa on kylmä
Rauta kaikki on ruosteessa
Saranoillaan kauan ei kestä
Vanha ovi ajan saatossa

Ikuinen tuo kylä on kylmä
Kirjokannen kynnyksellä
Pohjanportti on pauhultaan jylhä
Vaikka unohduksen siivillä...

Moni kulkija tästä on mennyt
Heistän yksikään ei hengitä
Harva muistaa, niin on käynyt
Poissa kansamme mielistä

8. Sieluhaaska

Istun tammituolissani
Katsellen liekkien leikkiä
Sanoja, puhetta, laulua
Savun ja varjojen seasta

Jäähtyen kohti taivasta
Palaneiden lapsien itku
Kärsimysten kurja kuoro
Ylistäen Saatanaa

Sama kohtalo odottaa
Kun vieraakseni saavut
Täynnä nuorta henkeä
Ja avarakatseisuutta

Muotoilen kämmenilläni
Hohtavan pallon energiasta
Jonka olen riistänyt
Viattomasta sielustasi

Säilön elinvoimasi
Kristallipikarissa
Mustan kammioni
Pölyisillä hyllyillä
Nauttiakseni sydämin täysin
Kun kaikki toivo on poissa
Ja imen itseeni hurmiossa
Muistosi valosta ja rakkaudesta

Vääristyneen kuvasi
Epätoivon raiskaaman
Ja ilon unohtaneen
Päänsä painaneen
Rippeet raunioituneen
Kirotun ja kuolleen
Sielusi kolkosta valosta
Yhä himmenevästä

9. Marraskuussa

Syyshämärässä kuljen
Juoksevan veren ääreen
Tumma virta soljuu
Nielee katseeni, mietteeni
Uhmaan aikaa yksin
Synkkää taikaa
Vaikka haistan pakkasen
En tunne sen piiskaa

Jäiset pisarat
Rikkovat seesteisyyden
Luovat renkaitaan
Lisääntyen luvussaan
Kylmyys viiltää otsaani
Lyö tuskan tunteisiin
Linnutkin ovat hiljaa
Ne mitkä eivät muuttaneet

Synkkää taikaa
Luonnon öistä aikaa
Tummaan virtaan pian
Pian itkevät valtimot hiljaa
Yskien, sykähdellen
Juottaen vanhaa huoraa

10. Menneiden Kaiku

[Instrumental]





HORNA LYRICS