HORNA LYRICS

1. Noidanloitsu

Ajassa joka muualla on jo menneisyyttä,
tähtien loistoon hukutin ajatukseni.
Ja päivän aurinkoon sysäsin
syyllisyyttä
siitä etten Jumalaa tappanut vielä mieliksesi.

Pian koittaa aika jolloin etsitte
kuolemaa, ette kultaa,
ette ikivuorten hopeaa.
Myrkky mustaa sisintänne,
polttaa viimeiseen kärsimykseen,
tienne itsemurhan siimekseen.

Ajassa joka muualla on jo menneisyyttä,
tähtien loistoon hukutin ajatukseni,
Ja päivän aurinkoon sysäsin
syyllisyyttä
siitä etten Jumalaa tappanut vielä mielikseni.

2. Uhrivalkea

3. Hel

Ikuisesti on kirottujen talvieni valtakunta
Ollut Pohjolan myrskyissä. Maillani ei
Paista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen
Kuutamoineen. Lumimainen jää, kylmä peili,
Kauniimpaa ei olekaan. Lumen peittämät rinteet,
Laakeat ja metsät... Rakkainta
Minulle.

Joka yö laulavat lapseni minulle kuun
Hymnejä, ulvovat sen kauneutta. Silmäni
Lepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä
Ylväänä vaeltaa. Turinsissa valtakuntani
Tunnetaan nimellä Hel. Lumen, jään ja
Pakkasen ikuinen, muinainen maailma.

4. Praconium

Sinä joka hallitset pimeyttä. Sinä jonka
Nimi on pelätty kaikkialla missä on
Kuolemaa. Sinä joka puhtaana vihana lepäät
Joka hetki ylläni. Ikuisesti ylistetty olkoon
Nimesi.

Valoisimmassakin huoneessa henkesi
Läsnäolo tuntukoon ahdistavana pelkona
Kuolevaiselle kansalle, voimana palveliallesi.
Pimeimmissä unissakaan älköön koskaan
Valo läpäiskö minun suurta varjoani,
Voimaani, valtaasi niin mahtavaa. Ave
Saatana.

Ikuisesti ylistetty olkoon nimesi.
Ikuisesti palvelen vain sinun tahtoasi.
Ikuisesti vuotakoon veri kunniaksesi.
Ikuisesti.. Ainiaan... In nomine dei nostri
Satana Luciferi excelsii.

5. Surun Ikuistama Henki

Näet minut usvassa vain hetken, katson
Pimeyteen. Surullinen, unohdettu ja yksin
Jo vuosisatoja. Olen nähnyt peikot ja niiden
Vallan tuhoutuneen. Olen nähnyt ihmisen
Tuhoaman valtakuntani. Kuolleina valittavat
Metsäni puut vihaansa.

Hetken istun sammaleella laulaen surun
Suurimman ja katson kiveen ikuiseen.
Menneet ovat ajat jolloin riemuitsin ja olin
Iloinen. Nyt on jäljellä vain kylmät
Kyyneleet ja viha lapsiin Aatamin. Viha ja
Suru...

Minne ovat kadonneet petoni? Missä ovat
Rakkaat lapseni? Vihaan tätä kuollutta
Metsää, vain tyhjää ihmisen jäljiltä...

6. Varjoissa

Kuu nousee ylleni, niin synkkänä piirtyvät
Varjot öisen metsän vääristyen nietoksiin
Joulukuun silmissäni surun jäätämissä.
Autiona siintää Lapin tunturit
Horisontissa siniliekkien roihutessa
Valottomina hiljaisessa yössä, kaukana
Takaa metsien.

Varjoissa... Hiljaisuus vallitsee varjoissa...

Lailla erämaan susien vaellan jäiseen
Yksinäisyyteen aina pohjoiselle merelle asti
Yksin pimeydessä, vain talvikuu mustalla
Taivaalla ylläni. Olen yksin ikuinen
Ajattomassa valtakunnassani.

Varjoissa... Hiljaisuus vallitsee varjoissa...







HORNA LYRICS