KALMANKANTAJA LYRICS

1. Hautasaattue

Kaukaisuudessa liekki öistä mustaa syleilee
sumuisten lehtojen hautatulet ikuisesti kohti taivasta kurkottaa
kaiut hiljaisuudessa, kuolonvirret hautasaattueessa
loputtoman kulkueen vaikerointi ilman täyttää

Seurakunta vailla johtajaa kohti loputonta vaeltaa
kalpeat kulkijat kytevien soihtujen hohteessa
matka läpi lopun aikojen, iäti kohti tuntematonta
kuolleiden maassa polku usvaan hukkunut

Puut vainajien varjostavat lehtoa
kauan sitten unohdettuna kuoleman kummuilla
uhritulen kipinöissä kadotetut sielut tanssii
ylös tähtiin lohduttomat kurkottaa koskaan vapautumatta
kuolon ikeet liian raskaana hartioilla painaa

Alla sammalpeitteen esi-isien kehdossa
ikiunta nukkuu sankari ja varas
lopussa arvoton on taakka maanpäällinen
lauluissa menneet teot kullataan
synnit kadotettujen kuolemassa kuitataan

Ruumis vain tuhkaa, sirpaleita luiden kylmässä maassa
sielu ikuisesti kahlittu pimeydessä vaeltamaan
näkyinä hautajaissaattueelle menneet heijastuu
koskematta savuun sekoittuu ja yöhön katoaa

Kiviin kaiverretut muistolauseet ajan hammas haaskaa
muinaisten aatokset kauan sitten kadonneet
tietäjien kirjoissa kuoleman tieto elää
kynttilän valossa kirjoitetut sanat kadonneiden
kalpean kulkijan huulilla toistuu

2. Yön alttarilla

Unien siivillä matkaan aikaan muinaisten
aikaan ennen ristin taakkaa kaipaan
hautalehtoon aikojen takaiseen
kuolleiden ympäröimänä seison ikuisuuden tuolla puolen
yli vuosisatojen kadotettuun tietoon kurkotan

Lämmössä uhritulien muinaisen virren viettelemänä
silmäni avautuvat, näen yli murheen mustan muurin
suolähteessä, usvan takana portti syvään tietoon
tämän maailman tuolla puolen on unimatkani pää

Yön alttarilla polvistun, otan vastaan siunauksen
kylmän savun syleilyssä tunnen kosketuksen kuoleman
matkani aikojen taakse, alkutiedon lähteelle
läpi loputtoman kuoleman porttien käyn

Vapahdettuna elämän taakasta silmäni avautuvat
vailla murhetta käyn polulle kalloin koristellulle
kalpeiden kulkueessa kuljen kohti ikuista
yksin yhdessä lähteellä salatun tiedon

Synkän syvyyden äärellä, heijastuksissa talvikuun
näyissä aika ennen ajan alkua
muinaisesta usvasta maailmojen tuhoaja nousee
pyhän koskemattomuuden tuhkaksi polttaa

Raastettuna raunioista metsien, revittynä juuriltaan
rauha iäksi kadotettu alle rautakouran
loputon yö tuhon kasvot hämärtää
salaisuuksiin hukutettu kohtalo kaikkeuden

Liekki hiipuu aamukasteeseen, vain tuhkaa kummuilla
hämärässä hautakokko viimein kuolee
savu saattaa sielun manalaan
uhrilehto muinainen usvaan katoaa
alle ikipuiden seurakunnan sulautuu

3. Mustan usvan takana

[Instrumental]






KALMANKANTAJA LYRICS