KALMANKANTAJA LYRICS

1. Hiljaisessa syvänteessä

Öinen usvahuntu vetten päälle laskee
mustiin vesiin sekoittuu
yksinäisen kuun valo pimeydessä
sulaa lampeen syvään, kylmään

Ei täällä tuulet puhalla
ei laula kuikka ulapalla
hiljaisessa syvänteessä
kuolemalla koti on
mustaan lampeen...

Hyinen ranta luokseen kutsuu
tahtoo syleilyynsä hukuttaa
varjot väsyneelle kuiskailee
kutsuu kehtoon kalmaiseen

Kuolleen veden heijastus kuun valossa
kaiken toivon nielaisee
kasvot toivottomat tyyneen kuvastuu
askel johtaa tuntemattomaan

Syvyyksissä hauta pohjaton
leposija muiston unohdetun
metsän ääri ylle kurkottaa
kadonnutta rantaa kehystää

Rantakiviin nimi kaiverrettu
Sen aika huuhtoo unholaan
yksinäisen matkan pää
seuranaan vain kylmä kuu

2. Menetyksen laulu

Öisen taivaan kuningatar
musta joutsen suruvirren laulaa
taivaan itku metsän täyttää
rikkoo synkän hiljaisuuden

Syvyydestä kutsu kaikuu
käy täältä portti tuonelaan
musta vesi eloton
väsynyttä ruumista hyväilee

Varjot tanssii yllä unohdetun
saattaa sielun kadotukseen

Laulu menetyksen, laulu kuoleman
kadotukseen eksyneen tuomitsee
hautapaikka kuusimetsän kehystämä
leposija lohduton
ei täällä tuulet puhalla
ei laula kuikka ulapalla
mustan lammen syvänteessä
on koti kalmankantajan

Elämässä petetty, kuolemaan johdatettu
polun päässä portti viimeinen
leposija alla taivaan mustan, kuun
mustaan lampeen käyn ikuisesti nukkumaan





KALMANKANTAJA LYRICS