MOKOMA LYRICS

1. Toista Maata

[Sävel: Aalto, Annala / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

On minut teljetty tänne
laajaan hämärään huoneeseen
on moni kanssani täällä
kaikki toivonsa menettäneet

En tahtonut enempää
vain luvan välittää
tämä maa on kylmä niin
minut kuoliaaksi vaiettiin
minun tekemiseni pois pyyhittiin
maa kylmä on niin
maa kylmä on

En edes kuuluisi tänne
on kotiseutuni muualla
tahdoin vain saman lämmön
kantaa mukana kaikkialla

En tahtonut enempää
vain luvan välittää
tämä maa on kylmä niin
minut kuoliaaksi vaiettiin
minun tekemiseni pois pyyhittiin
maa kylmä on niin
maa kylmä on

2. Haudan Takaa

[Sävel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Vältin hyvää
ja pahaa kaipasin
pistoon omatunnon
samoin vastasin
nyt olen pilkkonut sen
säkkiin laittanut
ja metsän kätköön sille
haudan kaivanut

Eikä saa kukaan koskaan tietää
eikä saa siitä kukaan tietää

En tunne vihaa
en rakkauttakaan
ei soimaa mikään
luulen - kunnes kolahtaa
tuo tuttu hahmo
oven kaataa tullessaan
karistaa mullat
sanoo: osat vaihdetaan

Eikä saa kukaan koskaan tietää
eikä saa siitä kukaan tietää
saa ei koskaan tietää
saa ei koskaan tietää

3. Hiljaisuuden Julistaja

[Sävel: Aalto, Annala / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Sulje suusi ja kuuntele
kun sinulle puhutaan
olen avannut eteesi kirjakäärön
täynnä viisauden sanoja
syö siitä ja tulet tietämään
mistä tolkun mies tunnetaan
ja jos viisautta tahdot maistaa
tiedät kuinka anotaan

Vaikeneminen on kultaa
puhuminen hopeaa
hiljaisuutta tahdon julistaa

Pidä kitasi kiinni
puhu vasta kun pyydetään
ei viisas puheesta viisaammaksi
muutu - se tiedetään
mutta tyhmääkin moni viisaana
voi tietämättään pitää
jos malttaa tyhjäpää suunsa porteilla
vartiomiestä pitää

Vaikeneminen on kultaa
puhuminen hopeaa
hiljaisuutta tahdon julistaa

Tuokaa neula, tuokaa lankaa, tästä se vaikeneminen alkaa

Vaikeneminen on kultaa
puhuminen hopeaa
hiljaisuutta tahdon julistaa

4. Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi

[Sävel: Saikkonen, Annala / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Katsokaa ja katukaa
minä saan kaiken ja enemmän
ja jos tahdon verta niin verta saan
maistuu, maistuu, maistuu, maistakaa!

Valtikkaa sormet puristaa
en anna pois - ei ette sitä saa
vereni vuotaa kostonne maljaan
juokaa, juokaa, juokaa, juopukaa!

Kaatuu, kaatuu kaupungin muurit
patsaat murskataan
uudet paljastetaan
saapuu, saapuu valtias uusi
kansa hurraa
ja parempaa aikaa odotetaan

Kuningas uusi kädellään
kansaa siunaa ja toisella kuristaa
pahuuden valta taustalla saa
jatkaa, jatkaa, jatkaa kulkuaan!

Kaatuu, kaatuu kaupungin muurit
patsaat murskataan
uudet paljastetaan
saapuu, saapuu valtias uusi
kansa huokaa
ja parempaa aikaa toivotaan

Kuninkaan kruunu on yhtä kirkas kuin alamaistensa silmät
valtiaan suuruus mitataan kansansa heikoimman osasta

Kaatuu, kaatuu kaupungin muurit
patsaat murskataan
uudet paljastetaan
saapuu, saapuu valtias uusi
kansa pelkää
ja parempaa aikaa rukoillaan

5. Minä Elän!

[Sävel: Aalto / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Viisasten kivi
käsissäni tarpeeton
en tiedä miten käyttäisin
siihen pääni lyön
ulvahdan kivusta
kivi raskaammaksi käy
ja kaataa allensa

Minä elän, minä elän!
lihani huutaa salvaa ja siteitä
minä elän, minä elän!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisäänsä
viekää pois! kivi vierittäkää pois!
minä elän, minä elän!
kuulkaa: vielä elän!

Kokemusta
kokemuksen perään hain
nyt olen kaiken kokenut
ja huomaan sen
pakko pysähtyä on
miettiä hetken, minne lie
jälkensä johtanut

Minä elän, minä elän!
lihani huutaa salvaa ja siteitä
minä elän, minä elän!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisäänsä
viekää pois! kivi vierittäkää pois!
minä elän, minä elän!
kuulkaa: vielä elän!

Ei riitä, että jättää jäljen itsestään
ei riitä se, vaan täytyy ymmärtää
millaisen jäljen tänne jättää itsestään
se riittää, jos vaivautuu hetken miettimään

Minä elän, minä elän!
lihani huutaa salvaa ja siteitä
minä elän, minä elän!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sisäänsä
viekää pois! kivi vierittäkää pois!
minä elän, minä elän!
kuulkaa: vielä elän!

6. Kiellän Itseni

[Sävel: Saikkonen, Annala / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Olen tässä, pieni piste
punaiseksi maalattu
pelokkaana kierrän karttaa
luottin suuntaviittoihin
ja pian ymmärsin
johdattivat minut harhaan

En tiedä kuka olen
en voi ymmärtää
kiellän itseni
jään ulos hämärään
en tiedä missä olen
en voi ymmärtää
kiellän nimeni
ja huudan häpeään

Jaksaa, jaksaa!

Puita kaatuu, tanner pauhaa
ei päästä metsä pois
ei anna hetken rauhaa
ja vielä piruuttaan
kantaa minun nimeä
minä kannan sille kaunaa

En tiedä kuka olen
en voi ymmärtää
kiellän itseni
jään ulos hämärään
en tiedä missä olen
en voi ymmärtää
kiellän nimeni
ja huudan häpeään

Jaksaa, jaksaa!

7. Hyinen Syli

[Sävel: Aalto, Annala / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Lokikirjaan merkittiin
oli matka alkanut
mieli levottomana ryhdyn
suurta merta tutkimaan
tahdon nähdä maailmasta
joka kolkan sen
käydä läpi maat ja veet
enkä tyydy vähempään

Tyyrpuuri, paapuuri
miehet kannella huutaa:
laskekaa purjeet!
edessä siintää
suurta ja kylmää
tyyrpuuri, paapuuri, paapuuri, paa...

Syleilyyn
hyiseen syliin
pohjaan vaivutaan
olen saanut maistaa
palan tätä maailmaa
jäämurska lamaa kielen
laittaa veret seisomaan
tiesin kylmyydestäsi
sen sain myös todistaa
tehkää veden pintaan risti
tässä kapteeni makaa
tyyrpuuri, paapuuri
miehet kannella huutaa:
laskekaa purjeet!
edessä siintää
suurta ja kylmää
tyyrpuuri, paapuuri, paapuuri, paa...
syleilyyn
hyiseen syliin
pohjaan vaivutaan

8. Vade Retro, Satana!

[Sävel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

jätät tielleni ansarautoja
jatkan matkaani jalkapuolena
luulet etten tikkua ristiin saa
olet väärässä, sinut aion nujertaa
tämä sielu on liian pieni
tämä sielu on liian pieni
liian pieni meille kahdelle
vade retro, satana!
väisty tieltäni sinä saatana
ei minua noin vain saa
väisty tieltäni sinä saatana
ja painu tuonelaan
kierrät minua kuin ärjyvä leijona
mietit pystyisitkö minut nielemään
en voi kiertää, en voi ohittaa
täytyy mennä yli - sanotaan
tämä sielu on liian pieni
tämä sielu on liian pieni
liian pieni meille kahdelle
vade retro, satana!
väisty tieltäni sinä saatana
häivy silmistäni saatana
väisty tieltäni sinä saatana
et minua noin vain saa
väisty tieltäni sinä saatana
ja painu tuonelaan

9. Sudet Ihmisten Vaatteissa

[Sävel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Käteni vapisevat hiljaa
hautaan niihin kasvoni
pellolla vierasta on viljaa
ei kelpaa leivän juureksi
se maahan poljetaan
koitan nostaa tähkäpäätä
sillä juurtua en voi
en enää odottaa voi täältä
mitään parempaa vaan pois
on pakko lähteä

Kuinka kauan vielä täytyy
kuinka kauan vielä täytyy taivaltaa
ennen kuin päivät täällä täyttyy
ei liene toisistamme toista tukemaan

Metsän varjo täyttää pellon
kuu kutsuu leikkiin petoja
he ovat teroittaneet seipäät
ne käyvät suden hampaista
eivät säästä minua

Kuinka kauan vielä täytyy
kuinka kauan vielä täytyy taivaltaa
ennen kuin päivät täällä täyttyy
ei liene toisistamme toista tukemaan

ei ole mitään aikaa, ei ole mitään paikkaa
ei ole mitään tilaa missä rakentaa
susi ihmisessä on herättyään loputon
eikä ihmistä voi koskaan rakastaa
ei susi ihmistä voi koskaan rakastaa

10. Poltetun Maan Taktiikkaa

[Sävel: Annala, Hyrkäs, Saikkonen / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

sinä sanoit: ei!
et tahdo nähdä enää naamaani
hymy muuttunut virneeksi
virne tavaksi
näytät sormella ovea
ovi on avoinna
niin se on
on rakkautemme usein kohtuuton
vaaditaan vaan ei
mitään anneta
ja kun viedään
niin viedään tuhkatkin pesästä
poltetun maan - jälkeesi jätät ja sieluuni saat
poltetun maan - jättää muistomerkiksi sydänalaan
poltetun maan - tuhkassa ryven ja todistaa saan
poltetun maan taktiikkaa
siis katsokaaa
savun hälvettyä tutkin tilaani
sydänmaani hehkuu
hiipuu hitaasti
ei jäänyt mitään
mitä muistella
poltetun maan - jälkeesi jätät ja sieluuni saat
poltetun maan - jättää muistomerkiksi sydänalaan
poltetun maan - tuhkassa ryven ja todistaa saan
poltetun maan taktiikkaa
aja!

11. Nämä Kolme Ovat Yhtä

[Sävel: Annala, Saikkonen / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

on huoneessani vieras olento
se tahtoo ajaa minut ahdinkoon
kantaa harteillansa päätä outoa
kolmet kasvot tuijottavat
edessäni kasvot laiskan pulskeat
tuskin oivallusta saaneet ikinä
toiset kasvot sitä silti pelkäävät
katseen alas maahan laskevat
nämä kolme ovat yhtä
eivät minua säästä
nämä kolme otteestansa
eivät minua päästä
kasvot viimeiset ne punaan peittyvät
hampaat irvessä ja suonet koholla
se huutaa: nämä veljet tappakaa!
raivohulluutensa partaalla
nämä kolme ovat yhtä
eivät minua säästä
nämä kolme otteestansa
eivät minua päästä
kolme = yhtä
pahimmasta päästä
torjut niistä ensimmäisen
ja voit kaikista päästä

12. Uni Saa Tulla

[Sävel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

minä liikun
on vain vauhti hiipunut
askel askeleelta raskaammaksi
käynti muuttunut
ei taida olla
minusta enää jatkamaan
vaikka nähtävää on jäljellä
en jää silti katsomaan
tahdon levätä, tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähään aikaan
pyysit vähään
vähään pyysit tyytymään
minä pidin lupaukseni
ja tyydyin vielä vähempään
ei onni löydy
siitä, että uutta hamuaa
vaan siitä, että oppii
saamastaan nauttimaan
tahdon levätä, tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan
minä muistella en tahdo eilistä
enkä huomistakaan murehdi
uni tulla saa - uni vihdoin tulla saa
tuokoon veljensä uni mukanaan
tahdon levätä, tahdon silmät ummistaa
en nousta vähään aikaan
uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
en palaa tähän aikaan







MOKOMA LYRICS