SAATTUE LYRICS

1. Ikiuneen

Kipua kärsinyt vaeltaja
Iskuja kestänyt hiljaa huokaa
Toivostaan luopunut vain odottaa,
Kyytiään viimeistä manalaan

Tietää sai päivien pian päättyvän,
Kirosi ironiaa elämän
Enää vain odottaa voi tuskissaan,
Henkäystä viimeistä korisevaa

On elon polku kivinen,
Sen tahtoo unohtaa
Kunnes mustaan ikiuneen,
Se hänet kuljettaa

Ikkunastaan näki maan lumisen
Niin aloitti päivänsä viimeisen
Omaiset paikalle pian kutsuttiin
Lääkitys viimeinen annettiin

Kun lähdön aika koittaa,
Vielä kättä puristaa
Tietää, häntä vielä pitkään tullaan täällä muistamaan

2. Vieraaseen multaan

Varttui mieheksi nuorukainen
Vannoi valan maalleen
Käydä kimppuun vainolaisten
Kruunuksi kunnialleen

Velvoitteesta isänmaan,
Tarttui käsi miekkaan
Rajan taakse kantoi sappaat,
Maan vieraan hiekkaan

Taistoon ryntäsi vierellä veljen
Kaatui ystävä rinnaltaan
Valuiko veri turhaan?
Kuolo korjas satoaan

Raskas taakka harteillansa
Alkoi askel painaa
Takoi pelko rinnassansa
Olenko kohta vainaa?

Vala vannottu mielessä murtui,
Kruunu kunnian haalistui
Kädet kaukana vieraalla maalla,
Vereen veljensä tahriintui

Pakokauhuksi pelkonsa muuttui,
Enää näkisi ei kotiaan
Saappaat mutaiseen maahan juuttui,
Odottamaan noutajaa

Maahan kaatui - siihen maatui
Korutonta kertomaa
Maahan kaatui - siihenmaatui
Ei pelkkää tarinaa

3. Luutarhuri

Saattoväki mustissansa laahustaa
Kukkavihot, seppeleet on mukanaan
Muistovärssyt esitetään,
Itkuvirret veisataan
Petollinen raatomieli pyhään maahan siunataan

Kiroan nimesi!

Pyhimyksen viittaan sinut sanoin kiedotaan
Palvottuna sankarina maahan lasketaan
Heikot sortuu elon tiellä,
Kaatuu vahvinkin
Viimein tarttui koura kuolon,
Vieden sinutkin!

Kuuteen jalkaan, alle mullan,
Sinut tänään peittelen
Lapiooni tartun,
Soraa arkkus päälle heittelen
Petoksesi, teot väärät...
Ne saat viedä mukaasi
Työni loppuun saatan
Lähden katsomatta taakseni

Rituaalit suoritetaan, poistutaan
Tekojasi, puheitasi, tänään kerrataan
Puolen vuoden päästä sinua ei kukaan muistele
Vain nimi hautakivessäsi käynnistäsi todiste

4. Hyiseen veteen

On kaikki turhaa...
Ajattelee murheissaan
Elämän lanka hauras pian katkeaa

Yksin tarpoo humalassa
Sillan luokse laahustaa
Ei yleisöä katsomassa,
Sen vielä tahtoo varmistaa

Autiolta paikka näyttää,
Hyväksyen toteaa
Tilaisuuden päättää käyttää
Reunaa kohti suunnistaa

Hiljaa katsoo hyiseen veteen,
Sinne tahtoo sukeltaa
Viimein päätöksensä tekee
Kaiteen yli kapuaa

Viimeisen kerran huutoon suunsa aukee
Piiskaava tuuli sen alleen vaientaa

Tänään päätti sen,
Koitti päivänsä viimeinen
Hitaasti vajoaa...
Hautaansa veteen sameaan

Kangistaa kylmyys,
Luihin asti pureutuu
Ympärillään tyhjyys
Hiljaisuuteen hautautuu

Muistikuvat elämästä sekunneissa vilahtaa
Ei kukaan ollut itkemässä,
Yrittäen pelastaa

Silmissä mustuu
Kylmä aistit turruttaa
Voimakas pohjavirta vie ruumiin mukanaan

5. Jäähyvästi

Hetken niin pienen sinut tuntea sain
Et nähnyt elonpolkua.
Onko unesi mustavalkoinen?

Niin alkoi aamu viimeinen.
En tiennyt sen loppua
Kesken kävelyn yhteisen varjo läheni
Ratin takana istui mies peto pukuinen
Päätti viedä elon ihmisen

Synnyit tähän vihan maailmaan,
Niin aavaan sameaan
Pieni käsi kädestä raukeaa
Pystynyt en auttamaan

Jäähyvästi

Pulloonsa kirkkaan saastaiseen.
Tarttui koura pahuuden
Antoi vallan äänille
Käskyille tuntemattoman
Tien laidal näki perheen - onnen yhteisen
Vapautti raivon sairaan valloilleen

Jäähyvästi... hyvästi
Arkun pienen saan
Jäähyvästi... hyvästi
Lepoon saattaa maan

6. Kaaosmaa

Peili sielun taas näytä kasvosi
Vastuu teoista on sinulla, ei minulla
Ilman toivoa paluusta,
Kiven kannat kuin orja taakkaansa

Lyönnit tuntuvat vielä,
Iskut armotta osuivat
Katumuksen jälkeenkin,
Muistot kostoa vaativat

Se meitä jälleen hallitsee.
Repii ja unta turmelee
Huuto kaikuu - kaaosmaa!
Juuttuu jalat rupiset
Maatuu polvet veriset
Huuto kaikuu - kaaosmaa!

En koskaan sano mitä tarkoitin,
En vaikka päättyy päivät kaaosmaan
Katsot vierestä kärsien
Suruvirne naamaasi koristaa

Pyyhin pois sen ja nukahdat
Varjo kalman laskeutuu
Sama virne siirtyy kasvoilleni
Elotonta ruumistasi katselen ja ihailen

7. Varjojen saattue

Illuusio menneestä,
Hetki tulevasta
Petetty mieli vailla unen suojaa
Nietos hento päällä pettävän jään
Harhailen kohti viimeistä matkaa

Valheitasi pitkään seurasin
Vaistojasi ihailin
Kosketus...
Haureus valtaa heikon ihmisen,
Vieden totuuden
Autuus peittää jäljet tekosi

Viimein nousee ylle pimeyden
Kohtaan pelot eilisen
Ääntäsi niin vaimeaa hetken kuuntelen
Seesteiset on kasvot petoksen
Kauneus pahuuden
Turtuu aistit...
Hiipuu kylmä katse murtuneen

Hetken luulin sen jo lähestyvän
Ajan tiedän koittaneen
Kylmä viima... syvällä luissani vaeltaa
Kutsuu kuiskaus tuonelan
Hiljaisuus - päätös ajan patinan!

Revi jo pois, viillä se irti
En enää kestä taakkaasi
Nyt kehtolaulun mustan viimeisen
Saat kuulla keskellä vainojen

Hallusinaatio kauneudestasi
Estääkö katumuksen?
Päästä irti vainotar sulojen,
Niin nouset ylle jokaisen





SAATTUE LYRICS