SAATTUE LYRICS

1. Vapahtaja

Niin hauras ja hento on mieli pojan kasvavan
Ensisanoina perkele ja se toinen herranne
Sekavat sanat mua myrkyttää ja käsi äidin muka parantaa
Ja piilossani sitä peljäten, lasken kahdeksaan ja nukahdan

Pelkään lauseita isäni, elo harhaanjohdetaan
Ja vaikka opetuksen sain, tie seuraa johtajaa
Miksi poikansa jätti? Äiti, herää vastaamaan!

Kuin vapahtaja orjiaan ohjaa
Epätoivoon johtaa tieltä, jonka rakensi murtuville
Ei nuku vaan uneen seuraa
Valitsee vain hauraat tuo
Vapahtaja!

Kun on valotkin sammuneet, huoneeseeni kaikuu askeleet
Tuo hoipertava hahmo syyttää kurjuudesta minua
Vaikka omaksi kuvaksi loi rakastava äiti lapsensa
Vuodet valuu ja kuihtuu itsetunto vuoksi "Jumalan"

Kuin vapahtaja orjiaan ohjaa
Epätoivoon johtaa tieltä, jonka rakensi murtuville
Ei nuku vaan uneen seuraa
Valitsee vain hauraat
Vuoroveren vaihtaa ja hautaa haaveet

2. Luopio

Ystävyyden laitamilla lojaalisuus punnitaan
Luottamuksen raunioilla kahleet vahvat murretaan
Kiroan sen päivän, jolloin sinuun aloin luottamaan!
Kallis on hinta, jonka siitä jouduin maksamaan

Tähän asti uskoin - se pidetään mikä luvataan
Jäi sanat vailla merkitystä, teot puhuu puolestaan

Käsi jonka hyvin tunnen, satuttaa, selkään puukottaa
Raadeltuna, runneltuna, kaadun maahan makaamaan
Kahdet kasvot tuijottavat katsettani sameaa

Vain verijäljet maassa tapahtuneen vahvistaa
Halpa on hinta, jolla ystäväkin murhataan
Kiroan ja kärsin!
Kaadun, vaan en murru!

Käsi jonka hyvin tunnen, satuttaa, selkään puukottaa
Raadeltuna, runneltuna, kaadun maahan makaamaan
Kahdet kasvot tuijottavat katsettani sameaa
Ehkä tähän kuolen, muttet mieltäni saa murtumaan

3. Evoluution Kruunu

Taakan valtaisan harteillaan kantaa
Sitä suostu ei jakamaan
Hampaat irvessä kaikkensa antaa
Kaatuu ennen kuin luovuttaa!
Vimma sisäinen eteenpäin piiskaa,
Oman onnensa takomaan

Esteet, vastukset edestään liiskaa
Hajottaa minkä rakentaa

Järki vankina vimmaisen lihan,
Käytön puutteesta sumenee
Ihmisyys alla inhon ja vihan
Maassa ryömien matelee
Vallan viinillä maljansa täyttää
Siitä juopuen hallitsee
Peto sisällään luonteensa näyttää
Heikon tieltänsä raatelee

Suustaan kiitosta harvoin saa kuulla
Käsi auttanut katkaistaan

Tänään ylväänä jalustalle astuu
Kasvaa itsensä kruunaten
Minä määrään ja muille jää vastuu
Se on puhetta jumalten

Epätoivoaan suostu ei näyttää
Pelot voimaksi valjastaa
Mitään keinoa kaihda ei käyttää,
Joilla halutun saavuttaa

Nälkä ahneen vain syödessä kasvaa
Kateus päätänsä kohottaa
Veli kääntyy taas veljeään vastaan
Mitään suostu ei oppimaan

4. Itsensä Herra

Paimen puuhun naulittu
Laumaansa valvoo
Liekaan sitoo tahdottomat
Nimen valon, armon

Hädässä voimansa unohtaen
Tarpeetta itseään alentaen
Polvistuu edessä kasvottoman
Kumartaa kuvia elottoman

En ristiäsi enää kanna,
Jumalaasi tunnusta
Mattoani maahan laske,
Kuun sirppiä kumarra
Sieluani muille anna,
Sarvipäätä palvele
Polun oman etsii katse
Löydän kyllä perille!

Elonsa kurjuutta ylistäen
Rippeitä almujen pois keräten
Ihailen tekoja marttyyrien
Vaeltaa polkua kärsimysten

Pyhä paimen vuotaa verta
Vuoksi karjan pahaisen
Rakkaudesta, Isästänsä horisten
Lammaslauma hurmoksessa
Samaa mantraa sopertaa
Heinikossa happamassa laiduntaa

5. Synnistä Syntynyt

Nuku, sa kohtuni kitkerä marja
Sun untasi valvoa saan
Vaikk' isäs' sun kolmasti kieltää
Ja kiroaa uudestaan

Uinuos vaan, uinuos vaan

Ei elo emääsi kukkasin koristellut
Ja kovaa on kamara maan
Ei lempeä tuulonen tuuditellut
Pienoista kehdossaan

Uinuos vaan
Uinuos vaan, uinuos vaan

Synnistä syntynyt syntisen laps\'
Lohdutta taivaltamaan
Luovuta luomesi, vaivan ei väärti
Aukaista konsanaan

6. Taakka

Kehdossaan hedelmä haureuden
On emonsa vierellä valittaen
Kuin ruusu kuihtuva lakastuen
Taipuen painosta katumuksen

Sai elonsa evääksi tahritun maineen
Ja seurakseen kurjuuden
Syntynyt maailman pilkattavaksi,
Piiaksi vauraiden

Synnistä siitetty kirottu lapsi
Vain äpärän merkin taakakseen saa
Ei suvusta poloisen pelastajaksi
Ei nimeään kantaa saa!

Kehtoa hiljalleen keinuttaen
Nukuttaa syyttömän imeväisen
Kurjuuden keskellä piehtaroiden
Kuuntelee tuhinaa pienokaisen

Synnistä siitetty kirottu lapsi
Vain äpärän merkin taakakseen saa
Ei emosta poloisen pelastajaksi,
Sen aavistaa

Lapsensa kehdosta pois nostaen
Kauneimpaan huopaansa kapaloiden
Itkien rannalle laahustaen
Lammelle luovuttaa jälkeläisen

Vain tyhjänä keinuva punainen kehto,
Pienestä lapsesta muistuttaa
Lie unohdus ainoa elonsa ehto,
Kun vastuuta muut ei jaa!

7. Verenperimä

Isäänsä tarkkailee - oppia saa
Miehet ei itke, ei armoa jaa
Voimalla maailma muokataan
Nyrkeillä tahdonkin saa taipumaan

Ei sanaa kahta tuhlata turhaan
Teoistaan mies kyllä tunnistetaan
Pelolla ihmistä hallitaan
Vihalla omaansa puolustetaan

Myrkkyä katkeraa maljaansa kaadetaan
Kasvattaa vihaamaan, muita halveksimaan
Rujoutta palvomaan, kipua tuottamaan -
Mutta ei unohtamaan

Poikansa koulii samoin aikanaan
Ketjua kykene ei murtamaan
Muokaten pojastaan kaltaistaan
Ihmisyys roskana pois lakaistaan

Väkivalta, tiivis side sukupolvien
Solmii yhteen teot poikain, esi-isien
Mielikuvaa itsestään käy suotta tutkimaan
Peilikuva jumalasta vastaan tuijottaa

Kehällä samalla taas tarvotaan
Ei vastuuta teoistaan käy kantamaan
Kaltaistaan sokea taluttaa
Loppumme alkua näin pedataan

Orjalauma kiskoo kahleitansa,
Vääntelehtii tuskissaan
Ruoskan iskut tuntee kehollansa,
Kärsimystään valittaa
Ei armon valo lankea ylle,
Kiduttajaa piinataan
Koston kierre piestylle,
Lohtuansa tarjoaa

8. Häpeän Linnut

Saalis syntinen,
Vallan käärmeen vaistoaa
Vainuaa tuon heikkouden
Himoansa seuraten
Taipuu tahtoon lihan ja maan
Kietoo syliin kaivaten
Lohtua hän tahdo ei
Nautinnon saa hurmeisen

Kaukana uinuvat häpeän linnut
Ne saattaa sun matkalle ajatusten lähteille
Valtaasi, taakkaasi koskea en saa
Poissa on silmistä väri kauneuden

Viaton ja suruton oli tytön maailma
Kunnes toisen totuuden löysi sinusta

Avunhuuto vaimea, sitä isäsi kuule ei
Tartuit käteen tuon pelastajan,
Käärmeen julman salakavalan
Tunnet loisen ihollasi imeytyvän pyhimpään
Lamaantunut enkeli
Kasvot häpäistynä nauttien

Kuuletko jo tuon siipien havinan
Pelkäätkö taivaasi punertuvan yllä hautasi
Syyllisyys, inho, tunteet intohimon on
Kaukana uinuvat linnut häpeän

Altani saa vaikka vajota maa
En nöyrtyä voi ja lähteä pois
Seuraa minua!
Altani saa vaikka vajota maa
En kivusta sun välittää saa
Seuraa minua!







SAATTUE LYRICS