SOTAJUMALA LYRICS

1. Intro

2. Meidan Maa

Valtakunta voiman tahdon ylpeyden.
Maa kallis rakas pohjoinen.
Pieni kansa sinivalkoinen. Omaa sisun, tahdon ja rohkeuden.
Alla taivaan kirkkaan puhtoisen. Veri virtaa leijonan rautaisen.
Veri virtaa leijonan rautaisen.

Riutui kansa alla vallan punaisen. Pakotti taistoon puute rikkauden.
Karsimys ja kurjuus ei vienyt unelmaa vapauden.

Routaisen maan kallis hinta. Tuhansien kuolleiden veren virta.
Kotimme alla ristin sinisen. Meidan maa sinivalkoinen.

Ajoi ahdinko taistoon viimeiseen. Lauloi lyijy tiensa viholliseen
ylivoimaiseen.

Valtakunta voiman, tahdon, ylpeyden. Maa kallis rakas pohjoinen.
Pieni kansa sinivalkoinen. Omaa sisun, tahdon ja rohkeuden.
Alla taivaan kirkkaan puhtoisen. Veri virtaa leijonan rautaisen.
Veri virtaa leijonan rautaisen.

Kun lippu salkoon nostetaan. Esi-isien urotyot muistetaan.
Veri viitoitti vaylan vapauteen. Loi uskon uuteen huomiseen.

Routaisen maan kallis hinta. Tuhansien kuolleiden veren virta.
Kotimme alla ristin sinisen. Meidan maa sinivalkoinen.

3. Elaman Vihollinen

Sinun poikasi urheat uskolliset,
kohti vaaraa vaeltaa.
Sinun kaskysi saattelemana.
Kuolemaa jonottaa.

Et tunne yhtaan heista, jotka kylmasti kaatuu pois.
Silti kirkkaimman kunnian kruunun, heidan puolestaan ottaa voit.
Sina sankari sodan pauhun, kuolemattoman muiston luot.
Ylla sekasorron ja kauhun, viinin virtaavan ylvaana juot.

Et kyynelta vihan tai surun, sina sielustasi irti saa.
Vaikka puolesta valtasi sinun,
rinta rinnan he puolustaa.

Jalkeen rankan verisen voiton, sina saarnaten saastaa jaat
Kansa kiittava polvillaan palvoo, yliherruuden yllesi saat.

Et tunne yhtaan heista, jotka kylmasti kaatuu pois.
Silti kirkkaimman kunnian kruunun, heidan puolestaan ottaa voit.
Sina sankari sodan pauhun, kuolemattoman muiston luot. Ylla sekasorron ja
kauhun, viinin virtaavan ylvaana juot.

Aikakautesi vallan valtias, kovat kasvosi muistetaan.
Sukupolvien tuleva kirjo, tekosi tulevat tuomitsemaan.

4. Syyttomien Veri

Kylmassa kolkossa huoneessa. Ilman turvaa, ihmisarvoa.
Et tieda syyta siella oloosi. Paasetko koskaan elavana vapaaksi?

Kylma kalmaa, sydan hakkaa. Odotat turhaan ruokaa, juomaa.
Uskallat et paikaltasi liikkua. Uskallat tuskin edes hengittaa.

Kuulet huutoja tuskaisia. Armoa anovia
Iskuja, aseen laukauksia. Armottomia

Syyn tiedat huutoihin. Sita myonna et itsellesi.
Kyyneleet silmissasi. Hiljaa, peitat korvasi.
Askeleet lahenee. On sinun vuorosi. Kuolla.

Pelkosi on poissa. Kipu, joka maaraa.

He viilsivat sinua kasvoihisi. Maistoit oman veresi.
He polttivat ihoasi. Tuskaasi et usko todeksi.
He nauttivat katsella kidutustasi. Eivat valittaneet, teloittivat perheesi.

Pelkosi on poissa. Kipu, joka maaraa.

Kuulet huutoja tuskaisia. Armoa anovia.
Iskuja, aseen laukauksia. Armottomia.

Kylma piipun suu hivelee niskaa.
Lasket allesi viimeista kertaa.
Kuoleman tunne sinut valtaa.
Et kipua tunne enaa koskaan.

5. Kuolleet

Harmaa on talvinen taivas, varittomassa metsan laidassa.
Harmaa on reikainen liha, harmaassa univormussaan.
Kokardi auringon haalistama. Arvomerkit sateen kuluttamat.

Musta on saapas jalassa, mustaksi palaneessa lihassa.
Mustassa repaleisessa hylyssa, assa alas ammuttu.
Silmat aukinaisiksi jaaneet.
Kyyneleet kuoleman porteille.

Kuolleet eivat tarvitse syyta kostaa.
Kuolleet eivat enaa koskaan valita.
Elon hengen kehosta pois nostaa.
Kohtalona kuolla maansa puolesta.

Valkoinen on lumipuku yossa, siluetti horisonttia vasten.
Valkoiset huulet jaatyneessa suussa, paa aseeseen nojaten.
Viimeinen vartioasema. Viimeisenkin miehen menettanyt.

Punainen on veri hiuksissa, luodin lavistamassa paassa.
Punainen on reika merkkina, viimeisesta hengenvedosta.
Suu huutoon jahmettynyt.
Kapteeni joukon johdossa.

Kuolleet eivat tarvitse syyta kostaa.
Kuolleet eivat enaa koskaan valita.
Elon hengen kehosta pois nostaa.
Kohtalona kuolla maansa puolesta.

6. Rakkaudesta Sotaan

Tulivalmistelu rikkoon hiljaisuuden, laulu loppuu huuto alkaa.
Laulu loppuu huuto alkaa, repii rauta miesta kaataen. Juo metsa verta
janoonsa, juo metsa verta janoonsa.

Raivo rauhan raiskaa, rakkaudesta sotaan.
Raivo rauhan raiskaa, rakkaudesta sotaan.

Loppuu matka maallinen, huutaen itkien, verta oksentaen.
Elama lahja rakkauden, hukkuu pyorteisiin vihan virtojen.

Veren virta vuolas, rakkaudesta sotaan.

Tulivalmistelu rikkoo hiljaisuuden, laulu loppuu huuto alkaa.
Repii rauta miesta kaataen, juo metsa verta janoonsa.

Raivo rauhan raiskaa, rakkaudesta sotaan
Raivo rauhan raiskaa, rakkaudesta sotaan

7. Panssarikolonna

Keskelta tuhotun kannaksen, hitaasti lipuu kolonna kolmenkymmenen.
Panssaroitu joukko sotakoneiden, tuoden mukanaan tuhon seka karsimyksen.
Taisteluiden arvet avonaiset, ruostetta kuin verta vuodattavat.
Ammusten iskuista irvokkaista, haalistuneet merkit joukko-osastojen.

Telat teraksiset tuhansia tonneja taakkanaan, joukkueita tulitukeen
kuljettaa.
Tykkitornit tukena totuuden, metallivaippaisia sanoja sylkee.
Kolonna viiden joukkueen, tietaan raivaa lapi taistojen. Saalimatta
edessaan ketaan, jattaen taakse maan palaneen.

Sirpaleet teraksiset maata repivat ja liekkeihin sen hukuttavat.
Tuliasemat kitkerana savuavat, kohtaamisesta muistuttavat.
Kolonna viiden joukkueen, tietaan raivaa lapi taistojen.
Saalimatta edessaan ketaan, jattaen taakse maan palaneen.

Telat teraksiset tuhansia tonneja taakkanaan, joukkueita tulitukeen
kuljettaa.
Tykkitornit tukena totuuden, metallivaippaisia sanoja sylkee.

Kolonna raskaasti ruhjottu, tehtavansa suorittanut voittanut.
Tappioitta kuitenkaan ei suoriutunut, ennen uutta taistelua on arvet
karkaistu.

8. Sisu Sinivalkoinen

Puolesta vapauden uhatun.
Puolesta oikeuden loukatun.
Sisaan jokaisen sotilaan painajaiseen, velvollisuuteen veriseen.
Yhteinen asia kallis, tahdon lujuuden jalosti.
Oli pieni sitkea kansa, jota voittamaan ei tultu helposti.

Vaikka vapisivat polvet vahvat, sumenivat katseet teravat.
Silti taisteluhuudon kohottaen voimansa yhdistivat.

Poltti kuumasti korvia tuli,
jota, vastaan yhdessa nousivat.
Pelotti satojen tykkien jyly,
joka maata kallista pieksi.

Vaikka vapisivat polvet vahvat, sumenivat katseet teravat
Silti taisteluhuudon kohottaen voimansa yhdistivat

Vaikka vapisivat polvet vahvat, sumenivat katseet teravat.
Silti taisteluhuudon kohottaen voimansa yhdistivat.

Mursi kuitenkin lujuus yhteinen, vastarinnan vihollisen.
Koska, sisu sinivalkoinen, kavi edella joukon voimallisen.

Ehka kaatuivat kuolleina sinne, missa vapauden joutuivat todistamaan.
Silti kuuluivat joukkoon voittajien, kansaan suoraan ja rehelliseen.
Silla tuhansien jarvien maasta, maasta parhaimmasta.
Eivat luopuneet mistaan syysta, se on viimeinen sana suomalaisen.

9. Sotajumala

Olen tullut alusta aikojen, herra vakivallan kiistaton.
Aseseppa taisteluiden, joissa elaman lopun kohtaa.

Silla mina olen sotajumala, valtias kaiken sotaisan.
Lopettaja elaman valoisan, pyoveli vailla vertaa.

Kuolema minua kaikkialle seuraa, tuho edellani tieta lakaisee.
Tuska vierellani valittaa, pelko minut vaatettaa.
Pahuus, joka minut ruokkii, vihasta voimansa ammentaa.

Katson alas maata, jossa veri virtaa.
Kannasta ruumiiden tuhansien. Surevien leskien epatoivoa.
Kyyneleita lasten isattomien.
On tyoni taalla tehty. Siirryn taas aikaan uuteen.

Silla mina olen sotajumala, valtias kaiken sotaisan.
Alkulahde vihan, raakuuden, yliherra kuoleman.

10. Vanki

Koytettyna jaisella maalla istuen.
Iskuja vastaanottaen.
Naama verisena, ylos lyojaansa katselee.
Tuntee sisallaan luiden murtuvan rusahtaen.
Armoa mielessaan hiljaa anelee.
Tuntemattomien keskella kasvottomana.
Ihmisarvonsa menettaneena, arvottomana.

Sotavanki maahan paiskattu.
Henkisesti lahes taysin raiskattu.
Ei suostu tietojaan kertomaan, jotka hautaan kaskettiin kantamaan.
Hampaansa maahan sylkien, verta oksentaen, tuskasta huutaen, kivusta
valittaen.

Iskuja tulee liian monta, ei kesta sotilas mahdotonta.
Tajuntansa menettaa, epaonnekseen ei kuitenkaan henkeaan.

Koytettyna jaisella maalla istuen.
Iskuja vastaanottaen.
Naama verisena, ylos lyojaansa katselee.
Tuntee sisallaan luiden murtuvan rusahtaen.
Armoa mielessaan hiljaa anelee.
Tuntemattomien keskella kasvottomana.
Ihmisarvonsa menettaneena, arvottomana.

Sotavanki maahan paiskattu.
Henkisesti lahes taysin raiskattu.
Ei suostu tietojaan kertomaan, jotka hautaan kaskettiin kantamaan.
Hampaansa maahan sylkien, verta oksentaen, tuskasta huutaen, kivusta
valittaen.

Iskuja tulee liian monta, ei kesta sotilas mahdotonta.
Tajuntansa menettaa, epaonnekseen ei kuitenkaan henkeaan.

11. Pommitus

Katselevat taivaalle, tulee pommikonelaivue.
Matalalla auringossa valkkyen.
Irrottaa pomminsa, puolentoista sataa.
Jotka kiiltavat kauniisti, sirosti suuntaansa etsien.
Pudoten ensin hitaasti, sitten nopeammin.
Lopulta nakymattomiin haviten.

Kun maa alkaa tarahdella, hypahdella, keinua.
Sydan jattaa valiin pari iskua.
Murskaavat paineaallot humahtelevat.
Repien edestaan kaiken irtoavan.
Hetkittain maa tuntuu alta katoavan.
Toisinaan hypahtaen ylos.
Lyoden vasten rintaa ja kasvoja.

Savu, tomu ja lumi peittavat tienoon verhoon sakeaan.
Joka pakkaspaivan auringossa saa hohteen luonnottoman.
Kuuluu voihkaisuja, heikkenevia avunhuutoja.
Tulee uusi laivue ja pommit irtoavat.

Avuttomana, liikkumatta kohtaloonsa katsoen.
Makaa hiljaa paikallaan, vaikka kovin pelottaa.
Tyontaa naamansa mustaan kitkeraan tantereeseen.
Tuntee kuoleman lahestyvan, kuin painajaisessa sita odottaa.

Yrittaa tiukemmin tarrautua maahan, painerenkaiden ristiaallokossa.
Kun toiset olkansa yli ylos vilkuillen, epatoivoisesti etsivat suojaa.
Alla on joku, paalle putoaa joku.
Velttona, verta valuvana, rajahdysten riepottelemana.
Sirpaleiden silpomana.

Taas tulee uusi laivue ja pudottaa pomminsa.
Kivia puita ja miesten kappaleita, ymparille maahan sataa.
Vaipuu hiljaa vainajien viereen, vaantaytyy veristen vaatteiden valiin.
Mahdollisimman syvalle.

Ei tulevaisuutta, vain tama hetki...







SOTAJUMALA LYRICS