SOTAJUMALA LYRICS

1. Sotajumala

Olen tullut alusta aikojen.
Herra vakivallan kiistaton.
Aseseppa taisteluiden.
Joissa elama lopun kohtaa.

Silla mina olen Sotajumala.
Valtias kaiken sotaisan.
Lopettaja elaman valoisan.
Pyoveli vailla vertaa.

Kuolema minua kaikkialle seuraa.
Tuho edellani tieta lakaisee.
Tuska vierellani valittaa.
Pelko minut vaatettaa.
Pahuus, joka minut ruokkii,
Vihasta voimansa ammentaa.

Katson alas maata, jossa veri virtaa.
Kannasta ruumiiden tuhansien.
Surevien leskien epatoivoa.
Kyyneleita lasten isattomien.
On tyoni taalla tehty.
Siirryn taas aikaan uuteen.

Silla mina olen Sotajumala.
Valtias kaiken sotaisan.
Alkulahde vihan, raakuuden.
Yliherra kuoleman.

...Sotajumala...

2. Pelkuri

Etulinjassa, juoksuhaudassa, yolla ristitulen valojuovissa.
On paikkansa siella taistella, joukkueensa osana.
Vaikka luodit viereen lyovat, kuuluu rohkeudella vastata.
Silmansa paassa seisoen, katse tyhjyyteen suunnattuna
Kauhun lamaannuttamana, itsensa kastelee.

Jattaa pelkuri raukkamainen paikkansa tarkean.
Heikko liha vapisten karkuun taakse poistuu.
Ystavansa hyljaten, itsekkaasti kauas pakenee.
Luojaansa rukoillen, yksikkonsa piiskatun pulaan saattaa.

Luoti vatsaan, luoti rintaan, siina palkka karkuruuden.
Lakki maahan, luoti niskaan, sille, joka veljensa pettaa.

Joukkueensa veren tahraama, henkeaan puolustaa rumputulessa.
Kiivaasti miettien, mista vahista loytyisikaan korvaaja...
Karkurille itsekkaalle, jolta toverit pian vahiin kayvat.
Ystavansa entiset, eivat paljon selkaan taputtele.

Kunniaton petturi tullaan kylla loytamaan.
Ei loydy kivea, jonka alla pystyisi lymyamaan.
Ei yksikaan tuosta joukkueesta verille ruhjotusta
Lahde hakemaan luopiolle sotaoikeutta.

Luoti vatsaan, luoti rintaan, siina palkka karkuruuden.
Lakki maahan, luoti niskaan, sille, joka paikkansa jattaa.

Juoksee soturin irvikuva taakse linjojen perimmaisten.
Kotiansa kohti, alle aitinsa helmojen.
Mudassa rampii tuo hyodyton yksilo, henkeaan haukkoen.
Ulkoasunsa sita muistuttaen, mita itseaan sisalta on.

3. 105 Paivaa

Ei kuulunut heikoimpien itku lapi tykkitulen pauhun.
Ei laulettu ilovirsia keskella hulluuden ja kauhun.
Vaaristyi hymy pakokauhun sekaiseen irvistykseen.
Kun repivat kranaatit ruhoja kappaleiksi yksi toisensa jalkeen.

Siella sateessa mullan, lihan ja sirpaleiden.
Etenivat periksi antamatta, koko joukko samaan huutoon yhtyen:

"Hakkaa paalle !" - raikuen tulimeressa , revityn maan keskella.
Isat, pojat yhdessa kavivat, taistoon rinta rinnan menivat.
Kun tuhansissa vieraat laskettiin, oli satoja vain vastassaan.
Soturit nuo taipumattomat loivat paalle kaikella sisullaan.

Siella sateessa lumen, veren ja pirstaleiden.
Peraantymatta vastasivat sotajoukolle vihollisen.

Silmat kyynelista kuivattiin, vihalle valta annettiin.
Korpien syvyyksissa vapaus kallis kustannettiin.
Sadanviiden paivan painajainen, synnyinmaan rajoja repien.
Kun yritti raiskata valta ylivoimainen, lipun sinivalkoisen

4. Verimaa, Isanmaa

Maamme Suomi verella lunastettu.
Soturit suuret sisulla siunatut.
Ei estanyt tuhansien jarvien jaat, ei huurasta hopeiset metsikot ikiroudan.
Kunniakkaiden sankarien voittokulkua.

Arvet ikuiset tuhkaan haudattiin,
kun vihollisveljet poljettiin, viimeiseen lepoon
maamme mullan uumeniin.

Kunnia Verimaalle... Kunnia Isanmaalle...

Tulisateessa voima punnittiin.
Tuoni loi leiman vihollisiin punaisiin.
Lunastus verinen, itsenaisyys ikuinen.
Ei toista sukupolvea vastaavaa...

Kunnia Verimaalle... Kunnia Isanmaalle...







SOTAJUMALA LYRICS