SOTAJUMALA LYRICS

1. Tappaja Ja Tapettu

Rivissä asennossa seisovat sotilaat
tasa-arvoisina kuolemaa silmiin katsovat
7,62 kalibeeria kauhun antajaa
luoti ei tunne arvoja, asemaa
raiskaus aseen antama
pelko huudon laukaisema
uskoko pelastaa ihmisen
vai raivo elossa pysymisen?

Toinen aseensa lataa
toinen rukoilee, armoa jakaa
toinen verissään vihollisen murskaa
toinen huutaa: "Pakoon juoskaa!"

Raivoisa tulitus alkaa
rivistöt surutta sortuu
miehet kauhuissaan huutaa
usko horjuu murtuu
raivoisa tulitus jatkuu
vaisto mielen valtaa
raivo vihalla vastaa
aseen pelotta nostaa

Toinen aseensa lataa
toinen rukoilee, armoa jakaa
toinen verissään vihollisen murskaa
toinen huutaa: "Pakoon juoskaa!"

Rivissä asennossa seisovat sotilaat
tasa-arvoisina kuolemaa silmiin katsovat
7,62 kalibeeria kauhun antajaa
luoti ei tunne arvoja, asemaa
raivoisa tulitus alkaa
rivistöt surutta sortuu
miehet kauhuissaan huutaa
usko horjuu murtuu
raivoisa tulitus jatkuu
vaisto mielen valtaa
raivo vihalla vastaa
aseen pelotta nostaa

Toinen seisoo, toinen makaa
vihollinen edessä, takaa
kaatunut on mies uskottu
jäljellä tappaja ja tapettu
jäljellä tappaja ja tapettu
jäljellä tappaja ja tapettu

2. Arkku Vailla Vainajaa

Monet jo takaisin kääntyneinä
valansa vannotun pettäneinä
varmaa kuolemaa pakoon lähtivät
veljensä ahdinkoon jättivät

Vähiin käy lämpö
kaukaisten muistojen
toiveet tulevasta kuolleena syntyvät
painajaisessa sallittu vain nykyisyys
silmänräpäysten välilen iäisyys

Viimeinen kranaatti kädessään
halki raiskatun tantereen ryntää
ei luodeista suostu kaatumaan
aikoo useamman viedä mukanaan

Jos pelolle antautuu mieli
se raudat raajoihin lyö
tulitaistelun armoton kieli
ryhdin rohkeimmaltakin syö

Lyijy lihaan ja luihin porautuu
katse silmissä tyhjäksi muuttuu
silti neljä hän miehiä saavuttaa
jotka matkaansa repii tuonelaan

Ruumis verisissä pauloissa
sankaruuden siunaama?
Nyt hyisen huomaan hautaamaan
arkku vailla vainajaa lasketaan

Jos pelolle antautuu mieli
se raudat raajoihin lyö
tulitaistelun armoton kieli
ryhdin rohkeimmaltakin
syö

Ei kunniaan
kuolema voi johtaa
jos sen selärangatta
kohtaa...

3. Kuolinjulistus

TULTA!
Käsky kaikuu ilmoille
toiminta seuraa perässä
ei perääntymistä, ei antautumista
kuusi laukausta, kuusi kohdetta,
kuusi ruumista

Kylpee veressä uhrien
puhdistaa syntinsä kyynelin
pakotettu on jatkamaan
pakotettu on uhraamaan

Ylipäällikkö, johtaja kuoleman
käskysi päättää elää vai kuolla
surmanluoti tahdostasi lähtee
sokka irtoaa, iskurit huutaa!
Veri virtaa, uhri vuotaa...

Kylpee veressä uhrien
puhdistaa syntinsä kyynelin
pakotettu on jatkamaan
pakotettu on uhraamaan
Kuoleman julistaja

Sinun värjäämä, maa verenpunainen
kuiviin vuotanut on, alistunut ihminen
sinun aiheuttama,
naama harmaanvalkoinen
elon tuhlannut turhaan on ihminen
veri virtaa, uhri vuotaa...

Kylpee veressä uhrien
puhdistaa syntinsä kyynelin
pakotettu on jatkamaan
pakotettu on uhraamaan
Kuoleman julistaja

4. Riistetty Viattomuus

Suorat rivit pelastusta kerjäävät
pää anovassa orjan asemassa
silmät tiukasti kiinni, kädet ristissä
pelko surkean elämän kantimena
sairas mieli, risti kaulassaan
avaa oven, kutsuu sisään
tekopyhä idoli
elämänsä omistanut petokselle

"Sinun elämäsi on kulunut loppuun!"
"Sinun tiesi on tullut päähän!"

Ei auttane mätä ruumis ristillä!
Neitsyys riistetty veitsellä!

Pelon laukaisema kauhun kankeus
terän pureutuessa lihaan ja luihin
viattomuuden ohut verho avataan
neitsyys veitsellä väkisin otetaan
mikään ei niin ihanaa
nähdä verivanan virtaavan
mikään ei niin ihanaa
heikko kuiskaus, pyyntö,
elon lopettamaan

Ei auttane mätä ruumis ristillä!
Neitsyys riistetty veitsellä!

5. Verellä Kirjoitettu

Kuinka monta teidän tulee löytää
ennenkuin päiväni ovat luetut
Kuinka monet silmät
Haluatte olevan sidotut

Kuinka monta viiltoa
Kyyneltä suolaista
Kuinka monta alastonta ruumista
häpäisty halulla

Kuinka monta viiltoa
Haavaa avonaista
Kuinka monta raiskattua,
riistettyä, paljasta kehoa

Kirjoitan, oman tarinani,
Kirjoitan sen verellä
Teen sen mielelläni, teen sen
Teidän hengillä!

Katumusta en tunne,
se ei ole osa osa elämääni
Mielihalun voima, viha
Ruokin sillä itseäni

Kuinka montaa perhettä,
suru synkkä kohtaa
Kuinka paljon kärsimystä
haluatte heitä kohtaan

Mikään maanpäällinen tuomionne,
ei riistä sitä tyydytystä,
jonka luon toteuttaen
Kuolemanne!

Kirjoitan oman tarinani,
kirjoitan sen verellä!
Teen sen mielelläni, teen sen
Teidän hengillä!

Katumusta en tunne,
se ei ole osa elämääni
Mielihalun voima, viha
ruokin sillä itseäni!

Vielä kuolemani
takaa avaan kivun kahleita

6. Oikeutus

Kasasivat miehet monttuun yhteen
mättivät peitteeksi metrin maata
veivät heistä elon liekin sykkeen
mutta surun hiillos ei sammua saata

Löydön lohduttoman
äärellä kuolimme
vihasta väkevästä
uudelleen synnyimme

Kostonjano, jota raivoni ruokkii
joka tekoni oikeuttaa
mikä syntyhetkellä kerran suodaan
veitsi kurkulla nyt uusiksi luodaan

Ruumis hento, puhtautesi pyhättö
on nyt minun tahraamani
nuoruutesi, vilppittömyyden valkeus
on nyt minun mustaamani

Arpikirjaimin sieluusi kirjaan
julistukseni katkeran
kyyneleesi vuodatat turhaan
niillä vain huuleni kostutan
nykyhetkeksi rumaksi veistän
eivät aneesi armoa tuo
tulevaisuutesi julmasti riistän
teen tyhjäksi vuotesi nuo

Löydön lohduttoman
äärellä kuolimme
vihasta väkevästä
uudelleen synnyimme

Arpikirjaimin sieluusi kirjaan
julistukseni katkeran
kyyneleesi vuodatat turhaan
niillä vain huuleni kostutan
nykyhetkeksi rumaksi veistän
eivät aneesi armoa tuo
tulevaisuutesi julmasti riistän
teen tyhjäksi vuotesi nuo

Silmä silmästä ei milloinkaan riitä
vihaan kansaasi - ja sinä saat maksaa siitä
raakuuden kierre on ikuinen
tämä on tehtäväni - olen ihminen

7. Kidutus

Köytettynä ruosteiseen jakkaraan
silmät kiinni sidottuina
painostava kuumuus
ruumiiden etova löyhkä

Iskujen sarja alkaa
kylkiluut ääneen katkeaa
nenä heikko murtuu, veren virta alkaa
tunnet tukehtuvasi, toivot kuolevasi

Side silmiltä poistetaan nähdäkseen
kuinka omat sormet yksitellen katkotaan
veitsi sivaltaa, liha aukeaa, nauraa
haavoja suolalla ruokitaan

Kiduttaja, sadisti
silmitön viha sinua ohjaa
kivun profeetta, kylmä kuolema
kyltymätön verenjano, sinussa

Sähköshokki toinen toisensa
jälkeen tarjotaan
veren virta johdattaa
sarjaa iskuja

Viimein aika koittaa
kipu hetkeksi lakkaa
tiesi riviin vie
olet tarpeeton, täysin arvoton

Kiduttaja, sadisti
silmitön viha sinua ohjaa
kivun profeetta, kylmä kuolema
kyltymätön verenjano, sinussa

8. Teloitus

LATAUS!
Aseen perä täyttyy
uhri edessä kyyneliin nöyrtyy
kohti piippua tuoijottaa
vuoroaan rivissä odottaa

LAUKAUS!
Yksi mitätön luoti päähän
eloton ruumis kaatuu maahan
loppuu elämä arvoton
syleily kuoleman armoton

HAUTAUS!
Kylmä eloton ruumis maahan
multa hautaa harmaan naaman
ase vaihtaa suuntaa
uutta uhria huutaa
armoa anot turhaan
ei sinua pelasta kukaan!

Hahmo vailla myötätuntoa
vaillä sääliä, kyyneleitä
teloitus, lopetus, armahdus...
Kunniatta pois henki riistetään
kuoppaan haudataan
ja merkittä jätetään maatumaan

Aseen perä täyttyy
uhri edessä kyyneliin nöyrtyy
kohti piippua tuoijottaa
vuoroaan rivissä odottaa
ase vaihtaa suuntaa
uutta uhria huutaa
armoa anot turhaan
ei sinua pelasta kukaan!

Hahmo vailla myötätuntoa
vaillä sääliä, kyyneleitä
teloitus, lopetus, armahdus...
Kunniatta pois henki riistetään
kuoppaan haudataan
ja merkittä jätetään maatumaan







SOTAJUMALA LYRICS