TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS

1. Rajaton Rakkaus

Niin jäi matka
Taas puolitiehen
Itsestään oli luullut liikoja

Myrskyt tulevat
lähemmäksi
Ajatus ei selkene

Hartiat kyyryssä
keskellä pihaa
Ei jaksa kiviäkään potkia

Mies katsoo taakseen
tulosuuntaan
vain jäljet seuranneet

miksi etelään jäi
hyvä vaimo
miksei kuulu lasten naurua

maita ja metsiä
riittäisi
kun vain kyntäisi

vaikka suku sammuu
ei sisu lopu
aina on tehty mitä aiottu

vaikka katto on liian
alhaalla
ja köysi liian paksu

2. Pahin Kaikista

Nukun huonosti ja liian vähän
ja kun nukun näen pahan unen
mistään ei ole jäljellä mitään
ympärilläni en näe ketään

tekemätöntä ei tehdyksi saa
syntejä ei voi sovittaa
on vielä kovin monta asiaa
anteeksiantamatonta

luuletko tosiaan selviäväsi
kaiken jälkeen mitä tapahtui
kaikki se mitä sinä teit
ja varsinkin mikä unohtui

miten miellyttää jumalaa
mitä teit ei voi olla koskaan
oikein yhdenkään jumalan mukaan
ei tule milloinkaan olemaan

minä olen miettinyt miksi
tyhmyys, pahuus vai molemmat
ja mitä meille jäi perinnöksi
konkurssipesä, syömävelat

ja sinä olit kaikista pahin
tiesit kaiken koko ajan
silti koskaan et tehnyt mitään
et ikinä sinä tehnyt mitään

3. Rahat Ja Henki

Tuuli pieksää kasvoni
Kuin ennenkin
Jos tahtoisi auttaa minua
Seisomaan omilla jaloilla
Selkä suorana, pää pystyssä
Täytyisi joka suunnasta virrata tuulen

Kuin koira oksennukselleen
¨palasin radalle
en voinut tietää etten takaisin
halunnut ennen kuin kokeilin
luulin löytäväni palan onnea
onnea kauppamiehen taskusta

auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnankruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki

kuljen pitkin keskiviivaa
valkoista tietenkin
jos joku vaikka ylitseni ajaisi
lopulliseen lepotilaan saattaisi
kuulla saisin papilta aamenet
vihdoinkin viettäisin yöni rauhassa

auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnankruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki

auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki
luomakunnankruunusta on tehty pelle ja renki
auttakaa minua, nyt viedään rahat ja henki

4. Rajatila

Minä olen kuullut
Täällä on tapahtunut outoja
On tavattu mykkiä miehiä
Kummallisilla asioilla

Kaukaa on tullut eläimiä
Joita ei pitäisi olla
Siellä kaukana ei enää
Voi kuulemma hengittää

Jostakin syystä tänään
Tuntuu pahemmalta kuin eilen
Ja eilen tuntui pahemmalta
Kuin toissapäivänä

Varmasta on tullut epävarmaa
Vieras on pysynyt vieraana
Pelottaaà tietää ettei tiedä

Kuin aikansa vähyyden
Kaiken aikaa täällä ollaan
Seisottu tyhjän päällä
Nyt seisotaan edes jossakin
Nyt seisotaan rajalla

Ei täällä ollutkaan kallioita
Joille voisi rakentaa
Ainoat sanat jotka kuulen.
'auttakaa minua'

5. Itku Pitkästä Ilosta

Sinä päivän kaikki muuttui
Kummalliseksi jotakin tapahtui
Ote lipesi
Joku näki unessa siivet
Viimeisen enkelin
Jokin nousi taivaalle
Ja taivas tummeni

Nyt on satanut puoli vuotta
Ei sateelle loppua näy
On lämmintä
Silti palelee
Jäät sulaneet heikoiksi
Ja sitten vedeksi
Maa alkanut peittyä
Meri höyrytä

Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa
Ei arkkipaikkaa etukortilla varattua saa
Eikö löydy markkinamiehiä meitä pelastamaan
Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa

Kevätpäivä kauan sitten
Jonkun toukokuun
Seison vanhassa
Valokuvassa
Seison saappaat jaloissa
Auringonpaisteessa
Piha on nyt pohjaa
Ja saappaat hukassa

Nyt pellot niin märkiä
Eivät edes lapset kasva
Jäivät pieniksi
Kutistuivat pois
Ja jos on hiljaa kuulee
Veden nousevan
Se on täällä kohta
olen laskenut

Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa
Ei arkkipaikkaa etukortilla varattua saa
Eikö löydy markkinamiehiä meitä pelastamaan
Mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa

6. Kuusikymmentäkaksi

sinä
käskit heidät peremmälle
paikkaan vihonviimeiseen
sinä vastaan kuusikymmentäkaksi
lasta, naista ja vanhusta
ei kuulu enää huuto
ei lasten itku
äitien anelu
vanhusten vaikerrus

sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa

vain veriläikät kattolaudoissa
kertovat jälkipolville
muistuttavat siitä oikeudesta
jota sinä toteutit
oikeudesta langettaa
ja panna täytäntöön
kuusikymmentäkaksi
kuolemanrangaistusta

sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa

toivottavasti sinua varten
on olemassa oikeus
tuomioistuin, joka lopettaa
maallisen vaelluksesi
sillä sinua odottaa
palkkio työstäsi
pätsi tulikuuma
ikuinen kärsimys

sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa

sinä elät kuolemanpelossa
se on varmaa
että palat helvetintulessa

7. Hiljaista

kolmannessatoista kerroksessa
istun ja pidän sinua kädestä
rumat tummat pilvet
riippuvat alhaalla
ja koko maailma ohuista langoista

minä toivon, että joku
sinut parantaa
tiedän niin ei ehkä voi tapahtuakaan
sanovat olet menossa, tiedä et jää siellä yksin
joko me lähdemme yhdessä
tai minä tulen perässä

kun se hetki koitti
silloin sinut petin
minä en voi mitään
voiko kukaan mitään

8. Lintu

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan

tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan

sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin

hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin







TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS LYRICS