VIIKATE LYRICS

1. Asfaltin tuoksu

Kylmällä kadulla, kivetyksen päällä
lepää kynttilä
Ei lepata liekki, lämmitä tuli mieltä,
sammunut sateeseen

Rapisseet lehdet, hennon kukkakimpun
märkään maahan
Punaiset terälehdet peittävät jäljet
tummuneen lammikon

On valjennut aamu ja vaiennut soitto
Korjattu pois on jäljet juhlan

Mustaan verhoutuu hahmo surevan,
sateen seurana
Haihtunut humu jätti jälkeen miehen
kylmän viileän

2. Aamun hiljainen hetki

Saunan taakse hiljalleen
kulkee mies hiljainen
Saattoväkeä matkassaan
meklarin nuija heilahtaa
‒ Enää turha tinkiä on lopullista hintaa!

Arvailut on arvailtu
silmät liinoin sidottu
Varmistimet poistettu on
kukkakranssit ostettu

Pian matkaa kaukaiseen,
missä ilma ohenee
Kun aamuun hiljaiseen
vain tuuli puihin jää

Kauan kiusattiin ihmisen poikaa
vaan nyt on hiillos sammunut
Ei palttoon läpi nauru raikaa
saumat nauloin ommellut

3. Hanget

Lumisen tien, korkean penkan
kylmään kylkeen varovasti istuutuu
Siniset kasvot allapäin
kohmeisiin kämmeniin hautautuu
Ei lämmitä käsiä palavat sillat

Sormien läpi valkoista maata
tuijottaa katse etäinen
Roudan ja viiman välikössä
yksin hymyilee itselleen
Taivasta kohti liekit saa

Sulkeutuvat väsyneet silmät
hyinen viima vähitellen kaikkoaa
Lumisen tien, korkean penkan
kylmään syliin viimein nukahtaa
Ei surevia jälkeen jää

4. Vaiennut soitto

5. Taival

Tästäkö se viime taival alkaa
Näinkö sitä matkaa taitetaan

Pitkäkö polku lie
Synkän metsämaan
Hengähdystä tuskin sallitaan

Tässä ojat allikoiksi vaihtuu
Verkkahaksi askelkin jo käy

Nilkat täynnä rautoja
Susien ja hukkasten
Vihdoin alkaa ranta häämöttää

6. Pihamaa

Poikki pihamaan paitariepu juoksee
Veljeänsä kohti tavoittaa

Itku silmissään, viimein kysymään
"Kahdenko nyt tästä jatketaan?"

Päivänkakkarat, Verenpisarat
Pihan kukkapenkissä

Tupa hiljainen, on kodin tunnun sen
Ruudin savun vienyt mukanaan

Keitto kylmennyt päällä lieden viilenneen
Ei juosta enää suojaan helmojen

Päivänkakkarat, Verenpisarat
Pihan kukkapenkissä
Päivänkakkarat, Verenpisarat
Päällä kummun multaisen

7. Siipien havinaa

Sumuisten kattojen yllä kiertelevät lintuparvet
Kirkuvat kuin tappiota, tappiotako tarkoittaa
Sumu painaa valot alas, alas myös mustat parvet
Korvat särkee, kynnet raapii auki tuoreet haavat
Siivet lepattaa

Eivät kanna omat siivet ilmaa
Ilmavirrat auta nousemaan
Sumu sentään ohjaa oikeaan suuntaan
Kohti reunaa kulkemaan
Pian katoaa
Parveen sakeaan
Siivet lepattaa

Yötä myöten sumu alkaa vähitellen kaikota
Tienoo on hiljennyt, vain tuulen heikon humina
Vasten taivaanrantaa katsoa voi jos uskaltaa
Nähdä voi varjot pahan ilman tuojien
Yhä siivet lepattaa

8. Kylymä

Näillä main on jo pitkään ihmetelty
Miksei huoju kuhilaat pellolla

Näillä main on jo pitkään ihmetelty
Miksi tahdo ei urakat joutua

Näillä main on jo pitkään ihmetelty
Mihin häviävät rungot metsistä

Näillä main on jo pitkään ihmetelty
Kuka tappoi tuhkat pesistä

Kun hiillos vielä hehkuu

Viimeinkin on pellot paketissa
Ei kylymä tila kannata

Viimeinkin on lankut ikkunoissa
Enää haetaan vain sementit kaupalta
Uusiin kengän pohjiin

9. Roudasta rospuuttoon

10. Viimeinen säkeistö

Miten selvitä iltaan entä miten voittaa yö?
Kun ruudun välistä viima kasvoihin lyö

Miten horkan vapinan saa loppumaan
Ja puisella penkillä pystyy nukkumaan?

Kuinka päättyy iltasatu onnellinen?
Saako paha työstään korvauksen?
Mutta vielä näkyy karkkeja polulla
Ja pirtin lieden päällä on pata pankolla...

Kirja loppuu ja kannet suljetaan
Onko tullut jo aika käydä nukkumaan?
Vaan ehkä kehtolaulun vielä kuulla voi
Kun kädet ristitään ja kiitos Luojan soi

(Mutta) miten alkaa "Ystävä sä lapsien"?
Kuinka pimeässä katsoa voi pienehen?
Jos yölampun uskaltaa sammuttaa
Kantaa tuuli laukauksia kahdeksan

Viimein alkaa luomet painumaan
Ja väsynyttä nukuttaa
Ehkä pimeässä voi nähdä pienehen
Kunnes vuoroon tulee säkeistö viimeinen...

11. Revennyt esirippu

12. Koiran tuokio

Läpi hiljaisen kadun, kesken pimeää
Punaisiin silmiin sattuu, päätä täristää
Katse selässä tuntuu, veren makuinen
Ilman emäntää liikkeellä on...

"Emännän takia voisin repiä vaikka käteni irti,
Mutta tuskinpa minun tarvitsee itse vaivautua"

Askel juoksuksi vaihtuu, rintaa pakottaa
Ei anna pelko myöden, taakse katsoa
Läpi hiljaisen kadun, märkään maahan kaadun
Ihmisen paras ystävä saavuttaa...

"Koira ei meinaa millään laskea otettaan kaulani ympäriltä,
Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että aika on todella vähissä..."

13. Samean veden kalastaja

"Hiljaisuuden jälkeen kukaan ei halunnut enää nauraa..."

Kulman takaa miehet käy
Pitkät takit, ei kasvoja näy
Kylmät haulit taskuissaan
Syyttävä sormi heilahtaa
Viimeistä kertaa...

Koputus kuuluu hiljainen
Ei katsota enää läpi kintaiden
Levolle lasken, luojani,
Viimeistä kertaa...

Verkot pois viedä voi

Pitkä on polku, rantaan vie
Veneessä istuu totinen mies
Sameaan veteen saattavat miehen
Viimeistä kertaa...

Verkot pois viedä voi

14. Elonkorjuu

Vuoksesi ovat peilini tummenneet
Lehtien alla on kasvot kylmenneet

Ei haravoida lehtiä, ei
Ei oksia, ei
Ei kasvoja, ei
Saa odottaa jos jaksaa kevääseen

Painava on lehtiä kuljettaa
Kukaan ei huomaa seassa vainajaa

Nyt kuormaa kantaa, saa
Saa kiskoa, saa
Saa repiä, saa
Vaan pysyy mies paikallaan

Halla on pois sadon vienyt
Jäässä on pellot ja maa
Sade kyllästynyt satamaan
Jäisiin jyviin hampaat halkeaa

Ensilumi peittää harmaan pihamaan
Valkoisen peitteen alla rauhassa olla voi
Ei palele enää milloinkaan

15. Odotus

Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan
tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan
itsekseni istun, yskiskelen yksin
kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein
toivo siipinensä, luottamus sulin valkein
kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa
vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään
kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain
kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain
koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin
vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen

16. Syytetyn penkillä

Viimeinen viipale kanelipitkosta tassilla on
peilistä sirpale kulman kokoinen irronnut on
liian myöhäistä ottaa kampaa taskusta,
sukia hiuksia, kammata tällä
penkillä syytetyn miehen

Viimeinen keksi peltipurkista syötynä on
ja korvikkeeksi vain rauhanpiippu savuton
liian myöhäistä ottaa ilmettä katuvaa
lakkia kauniiseen käteen tällä
penkillä syytetyn miehen

Viimeinen kuutio sokerikosta kadonnut on
kuivunut ruuti on hyllyllä oottaen vuoroaan
korville kuuroille kaikuu vaatimaton
viimeinen toive, hiljainen pyyntö
penkiltä syytetyn miehen

17. Tarina sokeasta miehestä

18. Iltatähden rusko

Ystävä kallis täällä piilossa mulla, syrjässä sykkysydämen
lämmön se antaa, suuret huoletkin kuulla, vängällä väen vaatii vaivaisen

Ruskeat silmät niinkuin tähtöset loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa
ja väsyneenä vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa ‒ torkahtaa

Kun köynnökset kaartuvat päittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan
vaivoiksi äityneet harmitkin kyllä, saatetaan autetaan alle maan

Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin ‒ tarhoihin

Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen
on turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen

Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin
ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin ‒ tarhoihin

19. Tutut tulet

Tavalla tai sitten toisella taipumaan saa
Pakastaa kynnet tai hyökätä vain selustaan

Vanhoja konsteja alusta aikojen, läpi kuljettu muurien aitojen
aitojen aatteiden marsseilla matkattu on

Toisinaan ‒ kirjoista kyllästyn lukemaan
toisinaan kuinka aseita ladataan

Laina-aika on jälleen taas rajallinen
vaan muistiinpanoista saan mitä tarvitsen

Hetkeksi toisia poistumaan kehotan
alumiinin kun bensiinin sekoitan
käyttötarkoitus tiedossa kaikilla on

Toisinaan ‒ kirjoista kyllästyn lukemaan
toisinaan kuinka taivaita valkaistaan

Toisinaan jokin saa paikaltaan nousemaan ja
palaamaan tuttujen tulien ääreen

Tuttujen tulien ääreen [4x]

20. Hiljaisten seiväshyppääjien kerho

21. Öljyvärejä

Sain minä lahjaksi hautapaikan
viereltä pihlajapuun
Sain minä lahjaksi hautapaikan
mis' ruoho sateella painautuu

Kivi on sileä vielä
vielä on koskematon
Liekö tuo lainassa sieltä
missä veräjä raollaan on

Kiveen kirjoittakaa "Olen valmiiksi vainaa"
Kiveen kirjoittakaa "Olen valmiiksi vainaa"

Vastalahjaksi taulun maalaan
maalaan nurmen ja puun
Vastalahjaksi taulun maalaan
kuinka veräjä avautuu

Kivi kiiltävä seisoo
katveessa pihlajapuun
Harmaalla värillä viimein
nimikin hahmottuu

Minä taulua maalaan "Olen valmiiksi vainaa"
Minä taulua maalaan "Olen valmiiksi vainaa"
Minä taulua maalaan "Olen valmiiksi vainaa"
Minä taulua maalaan "Olen valmiiksi vainaa"





VIIKATE LYRICS