VIIKATE LYRICS

1. Ah Ahtaita Aikoja

Lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan.
Tähdet meren yllä katoavat kyllä,
Rantaviiva katsojalta.

Ei niitä omaksi saa,
Ei niitä omaksi saa.

On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa.
Ah, ahtaita aikoja!
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa.
Ah, ahtaita aikoja!

Ja minä öisiä airoja selällä soudan
Ja minä hämärän kaisloja keinutan.
Kuitenkaan jäädä ei voi aamuun tähden,
Tähden iäti olemaan.

Kuten helmat kohtalon, ovat ommeltuna
Riekaleista muiden purjeiden.
Kuten helmat kohtalon, ylös reivattuna
Valmiina vastaa tuuli urheiden.

On helppo lahoavan jollan alla olla, ja odottaa.
Ah, ahtaita aikoja!
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa.
Ah, ahtaita aikoja!

Ah, ahtaita aikoja!
Ah, ahtaita aikoja!
Ah, ahtaita aikoja!
Ah, ahtaita aikoja!

2. Sarkajako-Twist

3. Ei Enkeleitä

Ei ristinsieluja saa yksin eksymään,
ohjaa ei opas heitä kohti etelää
Paha vaanii, vaan ei vie

Suruvaippa poikki lentää korven kivisen,
vastarintaan kera sinivuokkojen
Paha vaanii, vaan ei vie

Vieri ei viattomat yli jyrkänteen,
vierivät reunalle, edemmäs eivät mee

Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa

Askelmia uupuu, kaiteet loppuu kavaluuteen
Hetken laulu antaa etumatkan ikuisuuteen

Alhaalla odottaa vain loimi syvän veen,
valmiina peittelemään kylkeen syvänteen, laupeuteen laineillansa

Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa

4. Liperi-Twist

5. Uurastaja

Kuusimetsää kuusisataa, seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa

Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Uutterasti uutta päivää samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa

Naulat neljän tuumamitan lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo kirkkomaata matalaa

Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien
kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
ei ole lohkaretta, eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kourissani katoaa
lepää harteillain jo marras kirkkomaa

6. Korkeat Kotkain Tiet-Twist

Kohtasin Kotkan tiellä ruusun
matkallani etelään
Kauniin vaan puolikuolleen ruusun
jospa sen saisin elämään
Sateita luokse saattelin,
kuohkean mullan kumosin se juurelle turhaan,
niin pois kuihtui, lakastui
Rannalla viiden vuolaan virran
haukkoi kala henkeään
Kulki vain siima läpi rinnan,
suomusti kirjokylkeään
Solmut verkoista selvitin,
siimat hampailla hamusin,
vaan jälleen niin turhaan, silmistä valo katoaa

Sateet saapuvat varjot mukanaan
hetken huuhtovat, varjot katoaa
kunpa voisin jäädä, hengähtää
neula kompassin osoittaa vain…

Eteenpäin Kotkan tietä jatkoin
neulan suuntaa seuraten
Hetkeksi iltatähteen katsoin,
pyysi luokseen viittoen
”Et ruusuja saa kukkimaan,
kaloja kanssas kulkemaan,
se työtä on turhaa, täällä vain varjot lankeaa”

Sateet saapuvat varjot mukanaan
hetken huuhtovat, varjot katoaa
kunpa voisin jäädä, hengähtää
neula kompassin osoittaa vain etelään

Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä
Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä
Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä
Korkeita kotkain teitä kuljen, korkeita kotkan teitä

7. Me olemme myöhäiset

Tervehdys täältä, Unholan uljaat!
Jossa vain pimeä kuljettaa
Maksamaan aamuisen auringon lunnaat
Me olemme myöhäiset

Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
Kuin neidon ylitse kynnyksen
Käy nokena vaahto vapauden rantaan
Me olemme, me olemme niin myöhäiset

Mene, unet hukkaa
Kerran taivas putoaa niskaamme
Me tiskaamme kyyneleillä
Tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
Joka viluisella valollansa silitellen
Hiuksiamme harjaa

Se kirstuun lukittu, salvattu tuhanteen kertaan
Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa verta
Me olemme
Me olemme
Me olemme myöhäiset

Mene, unet hukkaa
Kerran taivas putoaa niskaamme
Me tiskaamme kyyneleillä
Tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
Joka viluisella valollansa
Hiuksiamme harjaa

8. Mintun ja Vernerin häävalssi

Köynnökset tulevat kaukaa, kruunuksi yllesi käy
Hiusmeresi upean väriltään ruskean laineilla muita ei näy
Silmies' vihreä huokaus, kutsuivat seikkailuun
Valssi on ikuinen, elämän pituinen
Korkealta soitettu

Ja päällä tähkän ja päiden luo kuutamo tuo valoaan
Se soittaa kauneutta kauneimman ja pois katoaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
Ja tanssimme kunnes valo valkein meidät erottaa

Kuin yökköset ketojen tuoksuun, ajan ymmärrys pois häviää
En muista mik' orsi on, valoa morsion sisään kun saa hengittää
Saa hengittää

Ja päällä tähkän ja päiden luo kuutamo tuo valoaan
Se soittaa kauneutta kauneimman ja pois katoaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
Ja tanssimme kunnes valo valkein meidät toisistamme pois
Päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
Ja tanssimme kunnes valo valkein...
Meidät erottaa

9. Orret

Niin saapuu kuin itse elämä
vasten yötä ajaen ‒ vaan pääseekö perille?
Käy katuani pitkin,
tervehtii hauturitkin
‒ vaan pääseekö perille?

Tammiarkut oikealla,
vasemmalla kukat lumpeen
‒ kyllähän hauturi minut tuntee!
Muistolauseet mennehistä,
puheet muinoin lämpimistä
‒ kyllähän hauturi minut tuntee!

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!

Jälleennäkemisen toivossa puolella
toisella, jos on tilaa

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!
Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
vaikka tajusin
kenen orsilla tavataan!

10. Teuvo, Maanteiden Kuningas

[Leevi And The Leavings cover]

Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie
Siinä Anglia katolleen kääntyi
Vielä vinossa liikennemerkkikin lie
Joka ohjausvirheestä vääntyi
Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni
Olin pyörinyt piennarta pitkin
Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni
Minä oksensin verta ja itkin

Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi
Ja hampaat voi uusiksi laittaa
Mut ajokortin ja Anglian kilvet vei poliisi
Se harrastustoimintaa haittaa

Rallikuskiksi pääsystä toiveita elätän
Turha on äitien sankaripoikia neuvoa
Eihän rallia voiteta jos siellä pelätään
Maalissa juhlitaan voittajapoikaamme Teuvoa

Viikonlopuksi autoa etsiessäni
Otin lainaksi naapurin Sierran
Pikatiellä mä rekkaa päin törmätessäni
Kai törmäsin viimeisen kerran

Teuvo, ota meidät kyytiin
Teuvo, sun Angliasi myytiin

11. Hallamaat

Kulkevat varjot kujiaan
vaan eivät vie mukanaan
Kulkevat varjot kujiaan
vaan eivät vie mukanaan
Joukkoa johtaa suru ja kaiho
viimeisten vierellä rakkauden paino
Kulkevat vaiti kujiaan
vieden muut mukanaan

Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa

Asuvat aaveet talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
Asuvat aaveet talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
Ullakon täyttää unelmat menneet
kellarin katveessa soi kielet katkenneet
Asuvat yksin talojaan
vaan turhaan saat koputtaa
eivät käy avaamaan

Kaipuun taivaalla loistaa kuu
Hallamaillakin aurinko nousee
Tuomion tähdet kimaltaa
Tuomion tähdet, ne toisille kimaltaa

Laps' sunnuntain,
sä ällös huoli vaikka vaellat
yksin kun ilomielin maata sulaa samoat
On hallamailla elo vain
niin pirun raskas juttu toisinaan
Raskas toisinaan!

12. Musta Kuin Puku

Ryöstin morsiamen,
niin ryöstin, en aio palauttaa
En myöskään lemmen ikitammen kuoreen
lupauksia upottaa
Musta kuin puku jääneen sulhasen,
musta ja sopimaton
on marssiaskel, lyönti sydämen
jota käyvät kantapääni,
vääjäämätön ääni sisälläni takoo,
vielä marssittavaa on
Hautasin hunnun alle kummun
jonka päälle tammi varistaa
lehtensä kuolleet, loven vuolleet
viereen aortan
Musta kuin puku jääneen sulhasen,
musta ja sopimaton
on marssiaskel, lyönti sydämen
jota käyvät kantapääni,
vääjäämätön ääni sisälläni takoo,
vielä marssittavaa on

Tänä yönä kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin tulet kajastaa
kolme on soihtua ja kolme niistä ylimpänä kohoaa
Niin uskon, toivon kuin sen viimeisen
kaivan sekaan ikitammen juurien
Tänä yönä varmuudella suden tulet kasvojamme kavahtaa!

13. Suruvaippa

Elokuuta,
minä katson läpi liekin
myrskylyhdyn sekä mietin
elokuuta

Vastarantaa yö jo peittää
täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää
minä tyydyn vähempään

Pohjatuulta,
minä kuuntelen ja mietin
mikä olossani liekin
muistuttaa pohjatuulta

Vastarantaa yö jo peittää
täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää
siivet nuo väriltään

Metsän haluan puilta unohtaa
Metsän haluan puilta unohtaa
Puut ja puiset luut
ja puut ja puiden yllä valvovan kuun
Metsän haluan noilta puilta unohtaa

14. Mies Ja Kuusi Kantajaa

Tähdet täydentävät öitä
teiden varret kynttilöitä odottaa
kunnes seuraksensa saavat surusidontaa
On mieli meren musta
aatos vailla kadotusta kohoaa
sadepilvet ovat tottuneita satamaan

Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa

Katkoviivat tihenevät
edessä elämän kevät odottaa
kunnes kuusikorven päässä viimein katoaa
Jäljellä meri musta
olkapäällään lohdutusta tarjoaa
sadepilvet eivät väsy vielä satamaan

Vie miestä tie, vie miestä
vie viimeinkin viimeisiin liekkeihin
Niin miksi kutsutaan saattuetta
jossa matkustaa
yksi mies ja kuusi kantajaa





VIIKATE LYRICS