VIIKATE LYRICS

1. Unholan Urut

[composer: K. Viikate]

Kourasta tuntee kämmenen
ryhdistä het` suoraselkäisen
Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa

Sana on miehen mittainen, se luista ei
vaikka kultainen on pinta kivetyksen
alla kutsuvan kulkueen

Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan

Vastuu ei avaa aapistaan
mielipahaa sitä saada tavaamaan
Muistomerkkien päät paikoilla kokonuottien

Kilvan hopeitaan kiillottaa,
jotka pelkin palkein hiillostaan
puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan

Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan

Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan

Ja kun ajattelen kuolemaa
ajattelen sitä,
mitä saanut en milloinkaan aikaan
ja mitenkä minua huomenna soitetaan
- uruilla unholaan…

2. Pohjoista Viljaa

[K. Viikate]

Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan
yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan
Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan
vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan

Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään
ei ydintalvet siellä kalistele peitsiään
Eikä päivä paista, paista itseään häveten
voi matalista vesistä päästä kävellen, kävellen
- vaan mepä täällä käydään tuulta kylväen

Pohjoista viljaa täällä taitetaan

Kirkuvat linnut, kiertävät Kaata jäätyvää
kevään silmut, ne meillä silmuiksi myös jää
Huutamalla voi saada kiven itkemään
vaan ei puhumalla toista anteeksi pyytämään, pyytämään
- ja niinpä meillä tuulta kylvetään

Pohjoista viljaa täällä taitetaan
Pohjoista viljaa aina vaan

vaan saavat vielä uuden pohjoisen ikuisuuden haaskalinnut saalistaa

Pohjoista viljaa täällä taitetaan
Pohjoista viljaa aina vaan

3. Nämä Herrasmiehet

[K. Viikate]

He eivät sarviaan seinille maalaa
Ei heitä rujouttaan saa halaamaan
Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa
kun eivät ujouttaan peittoon saa
tai piiloon vahvaa ihmisvihaa

Ympärillään ilmanala misantrooppinen
luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret
Ei haittaa oikean- vai vääränoppinen
kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret

Nämä herrasmiehet toisiansa
eivät siedä edes unissansa
Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin
kulkea taivasta kohti keskenään

Huudot vähiin jäävät kuten kuiskauksetkin
sovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhon
Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin
esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon

Nämä herrasmiehet toisiansa
eivät siedä edes unissansa
Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin
kulkea taivasta kohti keskenään

Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen
Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen
Vaik` olis arvokaskin tilaisuus
kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus
kaikesta kuultaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus

Nämä herrasmiehet toisiansa
eivät siedä edes unissansa
Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin
kulkea taivasta kohti keskenään

4. Ajakaa!

[K.Viikate]

Missä asuu ajomiehet
jotka vaaksamittaa vaaran pitävät pilkkanaan
Kuka pirstoo oven pielet
jotta vaunut valtavimmat mahtuvat kulkemaan
Kuka punoo nahkaruoskat
joiden sivallusten jälkeen taivahatkin halkeaa
Moni vaipuu luminuoskaan
joista rattaat lailla rajuilmain yli huristaa

En tahdo kultaa, kunniaa
kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!

Mitä päivää kello kulkee
kun ei yötä hämärässä voikaan silmin erottaa
ja moni kotioven sulkee
kun rattaat rajuilmain lailla pihaan karauttaa

En tahdo kultaa, kunniaa
kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!

Ei mahdu suin surminkaan
luppoaikaa tähän almanakkaan
Enkä tahdo kultaa, kunniaa
kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!

5. Vaarallista

[Mana Mana cover]

Vaarallista
Voi olla vaarallista
Sukeltaa syvään
Voi olla vaarallista
Olla sukeltamatta
Voi olla vaarallista
Katsoa silmiin
Voi olla vaarallista
Olla katsomatta
Sillä kuolema
Voi tulla yllätyksenä
Voit sitä ehkä haluta
Tai vavista pelosta

Voi olla vaarallista
Kerätä rahaa
Voi olla vaarallista
Olla keräämättä
Voi olla vaarallista
Jos on jumala
Joka vihaa elämää
Ja kiroaa rohkeutta

Sillä kuolema
Voi tulla yllätyksenä
Voit sitä ehkä haluta
Tai vavista pelosta

Voit olla oikeassa
Jos etsit rakkautta
Voit olla oikeassa
Jos etsit vihaa
Voit olla oikeassa
Jos rakennat rauhaa
Ja olet oikeassa
Pyhässä sodassa

Sillä kuolema
Voi tulla yllätyksenä
Voit sitä ehkä ymmärtää
Rakastaa kuin elämää

Voi olla vaarallista
Sukeltaa syvään
Voi olla vaarallista
Olla sukeltamatta
Voi olla vaarallista
Katsoa silmiin
Voi olla vaarallista
Olla katsomatta

Sillä kuolema
Voi tulla yllätyksenä
Voit sitä ehkä ymmärtää
Rakastaa kuin elämää

6. Vesi Jota Pelkäät

[K. Viikate]

Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä
ympärillä pylväitä marmorin makeaa
Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä
on vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa

Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu
ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys
Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu
ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys

Ei vaivaa puute, huoli
Omat pitävät huolen omistaan
Eikä enää vastapuoli
tässä ajassa juhli voittoaan

On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää
kun terve puna elämän kasvoilta katoaa
Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää
ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan

silloin tiesin, silloin tiesin, silloin tiesin, mikä meidät erottaa

Se on vesi jota pelkäät
Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää

7. Tie

[K. Viikate]

Katkoviivan päältä matkamiehen nimen löytää
jonka routa kylmän tullen mutkalle saa taipumaan
Ja rospuutto jos pyhäin alla hetken kattaa pöytää
jää allekirjoittaneet silloin yksin istumaan

Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla
jos kuu ei paistaisi hopeaansa
-tummuvan taivaan alla

Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päätä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa

Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla
jos kuu ei paistaisi hopeaansa

-kuoleman kattilalla

Aamukasteen vierellä kilvan palelee
ei siksi että nurmi kuuraa kantaa

Kun kivisillä kengillä kauan kävelee
käy vierahaksi kuukin hopeineen

Tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla
jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla
jos kuu ei paistaisi hopeaansa
kuoleman kattilalla -tummuvan taivaan alla

8. Autuaat

[K. Viikate]

Ei paina mieltä vaikka hengetön, huomenna hengetön
olisin nukkumassa nurmen alla
Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön
ei löydy tilkkaa edes raapimalla

Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmärtää vain autuaat

Ei polta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin
suojassa viilutetun tammikannen
On sillä tiellään, eikä takaisin, tuskinpa takaisin
palaavat jälkeen kylmän rautakangen

Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmärtää vain autuaat

Suuttuisi en vaikka jo olisin, tuhkana olisin
uurnassa isoäidin akkunalla
Kun riitä aika ei vaik` sotisin, ikäni sotisin
paineessa väkijuomain hirmuvallan

Kun kaivaa routamaasta onneaan
sen ymmärtää vain autuaat

Iän ottaa ja voimat kuluttaa

kun matka kulkee läpi täyttyvien hautuumaiden
Kenelle kostaa ja ketä kurittaa
eihän meillä ole kuin ymmärrystä autuaiden

9. Käki

[K. Viikate]

Mistä lie ja kaukaa laskeuduit päälle
tämän kylmän ja onnettoman maan
ja kuinka silti jaksat nauraa ja vielä pyytää
sametista tehtyyn käteesi tarttumaan

Et silti saa silmiisi katsomaan

Siivistä sen huomaa,
kateuden lähteessä uinut et ole milloinkaan
Liioin kavaluuden suomaa kaunista
ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan

Silti et saa silmiisi katsomaan
Et silti saa silmiisi katsomaan
- et milloinkaan

Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy
ellei aika muista armahtaa
Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän
käki suuntaa puhujaan

Silkkisen salysiinin suojassa
voi vartiokin hetkeksi torkahtaa
Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä
on aamutuimaan jäljellä muisto vaan

Saa sen hetken unohtaa
Etkä saa silmiisi katsomaan
- et milloinkaan

Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy
ellei aika muista armahtaa
Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän
pääni suuntaan, lyijyä kuumaa, käki suuntaa

10. He Eivät Hengitä

[K. Viikate]

Neljä seinää nurkistaan vetävät yhtä tuulta
Huojuva heinä kurkistaa pientareilla kahta puolta
Matkasta tulee, matkasta tulee pitkä
Gramofonin neula kiertää samaa ympyrää

He eivät hengitä enää samaa ilmaa
He eivät hengitä enää milloinkaan

Neljä suuntaa tuulistaan jaksavat tarinoida
Eihän öljyä voi sulistaan hetkessä haravoida
Yöaika päättyy, muttei se pääty aamuun
Jää levy odottamaan puolenvaihtajaa

He eivät hengitä enää samaa ilmaa
He eivät hengitä enää milloinkaan
He eivät hengitä enää samaa ilmaa
He eivät hengitä enää milloinkaan







VIIKATE LYRICS