VITSAUS LYRICS

1. Muisto Pyhyyden Löyhkästä

Vainoista jo vaienneista, joita aika ei armahda
Muisto säilyy sisimmässä suomatta vihan vaipua
Kirkonmiesten kirjoituksin laki väkisin laadittu
Ikivihan, inhon lietsoo synninmustassa mielessä

Toivomatta tänne tuotu harhaoppi heikkoudesta
Valhe vastaan vaistojamme tuskin kuuluisi kotiimme
Papin, piispan pohjolaankin levittämä ristin löyhkä
Silti säilyy sieraimissa murhamieltäni ruokkien

Vakan alta vapautunut viha vainotun ihmisen
Synnin siemenestä synnyn saanut sielu synkän ajan
Koston janon kasvaessa kiron taivaaseen kohottaa
Kirouksensa kaiku kuuluu ylpeytemme raivon yössä

Taakse jäänen synnin taakan kiellämme koskaan kadonneen
Uskonnossa unohdettu yhä harteillamme hiertää
Taakaksi sen tunnustamme, raksaaksi sielun raahata
Vaan emme tähden tekojemme, pikemminkin petoksesi

Kuule, kristus, kiroukseni, kertomaani kuolemasta
Osaksesi omistettu ikeeni olkoon ikuinen
Pyhä piikki lihassani, rakastamani riistäjä
Puolestani piinaa et saa, toimestanipa tuhoudut

Sielustani viedyn silmän takaisin tulen ottamaan
Ruumistani lyödyt luuni kyljestäsi katkaisemaan
Suustani haljenneen hampaan lihastasi lunastamaan
Raiskaamasi ruumiin tuskan tuhatkertaisena tuottamaan

Anteeksi en koskaan anna aikaa, jonka jo anastit
Valta, jolla vielä johdat osaltani on ohitse
Kuule, kristus, kiroukseni! Kuule, kristus ja kavahda!

2. Halveksuen Ja Häpäisten

Aatoksiini ajan takaa katson karua maisemaa
Pohtien pakana-aikaa, arpea ajan suolaamaa
Katson eiliseen kaukaiseen, maahan pakanain pesimään
Pohtien pohjolan juurten joutuneen kerran häpeään

Herään Hornan kallioilta, häpeä jäytää jylhyyttään
Herään harkitsevin miettein maata pyhästä pesemään
Herään raivon repimänä kappalettani kokoamaan
Kannattelen kirveen vartta polkiessani pyhän maan

Ihmismielen musta lammas niin valkoisissa villoissaan
Tuhkatuilla tasangoilla kyvyttömän kuninkaansa
Poistunutta paimentaan peloissaan katsoo kysyen
Vihan varjon verhotessa autuaan pelkoon Perkeleen

Autuas alistettuna polvistuu pelkoon pimeyden
Kuollut krusifiksi katsoo lammastaan läpi liekkien
Raa'an raivon riivaamana halveksuen ja häpäisten
Hurmeisessa hurmiossa laupiaan lihan läpäisen

Viillot verta vuotavina autuas armoa anoen
Kädet kohti korkeuksia turhaan taivasta rukoillen
Pappisvihan peittäessä pyhän miehen hurmeeseensa
Vaipuu vainaa valheinensa hautaansa hyisten hankien

Routa ruumiin raiskattuna sulkee syliinsä syvyyteen
Kuollut kylmän kukistama katoaa kaamospimeyteen
Sielu syntiä syleilevä surmannut on tuon saastaisen
Henki vihan herättämä vuodatti veren voittaakseen

Teuraskaritsasi tavoin veresi puna verhoaa
Kamaraa johon et kuulu kristityn kiron raiskaamaa

3. Voittokulkumme

4. Jumalan Kodin Raunioilla

VITSAUS LYRICS